Arvioinnista 4: Arviointikeskustelu

||  Kaupallinen yhteistyö Qridi oy  ||

Arviointikeskustelu on keskeinen osa alkuopetusikäisten arviointia useimmissa kouluissa. Ehkä jopa tärkein osa. Termit ovat taas vähän kirjavia, ja kouluissa järjestetään monenlaisia keskusteluja. Arviointikeskustelun lisäksi puhutaan ainakin vanhempainvarteista ja kehityskeskusteluista. Minä tarkoitan arviointikeskustelulla tapaamista, jonka koulutuksen järjestäjä on päättänyt järjestettäväksi todistuksen sijaan tai lisäksi väliarvioinnin hoitamiseksi. Arviointikeskustelussa ovat paikalla lapsi, ainakin yksi huoltaja sekä opettaja. 

Arviointikeskustelu eri näkökulmista

Lapsen näkökulmasta pidän tärkeänä, että hän kuulee, näkee ja kokee sekä vanhempien että opettajan ja muiden koulun aikuisten puhuvan yhdessä hänen kanssaan. Koulun ja kodin maailma yhdistyy, ja onnistuneessa keskustelussa tavoitteet ovat yhteiset ja samansuuntaiset. Toivottavasti myös niin konkreettiset, että lapsi ne ymmärtää ja kokee omakseen.

Huoltajan näkökulmasta tärkeintä lienee kuulla, miten koulu sujuu. Mitä minun lapseni osaa? Mitkä ovat hänen vahvuutensa? Mitkä ovat kehityskohteet? Miten lapseni pärjää suhteessa ikätovereihin? Miten lapseni pärjää heidän kanssaan?

Opettajan näkökulmasta arviointikeskustelu on lukuvuoden kuuma hetki. Tuohon puoleen tuntiin tulisi tiivistää se, missä mennään nyt ja mikä on tavoite tulevaisuuden suhteen. Pidän tosi tärkeänä omaa onnistumistani. Hyvän kohtaamisen jälkeen loppu lukuvuoden suunta on selvillä kaikille osapuolille ja lapsen oppiminen lähtee omalla taitotasollaan lentoon!

Arviointikeskusteluun kuuluu kolme osapuolta. Keskustelun onnistumisesta voivat kaikki olla eri mieltä. Mutta sellaisiakin keskusteluja on, jolloin luulen kaikkien olevan tyytyväisiä. Tällaiseen keskusteluun on tietenkin tavoite pyrkiä. Entä miten se tehdään?

Koen myös, että minun tehtäväni on tutustua lapseen ja hänen perheeseensä niin, että emme ole ihan vieraita toisillemme. Vähän aikaa sitten olin tilaisuudessa, jossa sanottiin olevan tavallista, että opettaja tapaa vanhempia jopa vain sen 20 minuuttia vuodessa. Toivon, että se ei koskaan toteudu omalla kohdallani. Ne pienet hetket kun vaihdetaan muutama sana naulakolla vanhemman hakiessa lasta iipparista ja tavataan koulun juhlissa, ovat tärkeitä. Niissä ei varsinaisesti hoideta mitenkään lapsen asioita tai käsitellä oppimista, mutta niissä tutustutaan ja luodaan siteitä. Uskon, että tutun ihmisen kanssa on helpompi käsitellä tavoitteellisia asioita ja tarvittaessa myös vaikeita aiheita. Se on itsellenikin helpompaa. Kun tunnen vanhemmat, osaan tulkita hänen kommenttejaan ja ymmärrän hänen ajatuksiaan paljon helpommin. Vuorovaikutus tulee toimivammaksi, ja siitähän myös arviointikeskustelussa on kyse.

Vuorovaikutuksellisuus on arviointikeskustelun juttu. Jos kyse olisi pelkästä arvioinnista, voisi tehdä normaalin paperiarvioinnin ja lähettää sen kotiin. Ehkä pyytää vanhempien kommentointia ja mielipiteitä. Mutta kun kokoonnumme keskustelemaan tavoitteista, niiden toteutumisesta ja tavoitteita kohti pyrkimisestä, teemme jotain uutta. Nykyhetken lisäksi arviointikeskustelussa suunnataan ajatukset vahvasti tulevaan. Mitä tehdä, että tavoitteisiin päästään? Miten tehdä tavoitteita kohti pyrkiminen helpommaksi tai mahdolliseksi? Miten koti voi kannustaa ja auttaa? Mitä koulussa pitää huomioida? Ja tärkeimpänä: mitä tavoitteita lapsi pitää pinnistelyn arvoisena? Mitä hän tekee päästäkseen tavoitteisiin? Kaikkea tätä tietoa on vaikea, ehkä mahdoton, saada välitettyä ilman oikeaa kohtaamista ihmisten kesken.

Hirveän paljon asiaa! Eipä ihme, että arviointikeskustelut tuntuvat usein raskailta. Jo se, että ne lisäävät työpäivien pituutta, on lisäys työmäärään. Mutta lisäksi arviointikeskustelut tarvitsevat runsaasti valmistelevaa työtä. Mitä haluan juuri tämän lapsen kanssa korostaa? Miten tuon esiin lapsen osaamisen tilanteen tällä hetkellä? Miten konkretisoin lapselle ja vanhemmille tulevaa oppimisessa? Ja lisäksi arviointikeskustelut tarvitsevat erilaisten lomakkeiden täyttämistä sekä vähintäänkin lapsen osaamista esittelevän materiaalin esille ottamista. Kuten sanoin, arvostan kovasti vanhempien ja lapsen tapaamista arviointikeskustelussa. Mutta työlästä se on. Ja siksi olen tosi tyytyväinen Arviointijunaan, koska mielestäni se helpottaa arviointikeskustelun suunnittelua ja järjestämistä. Ihan jo pelkästään se on iso helpotus, että tieto on suurelta osin valmiiksi koottuna. 

Myös sellaisen näkökulman Arviointijunasta huomasin, että sen käyttö tasoittaa arviointiin liittyviä paineita itseltäni. Kaikkea ei tarvitse yrittää sanoa arviointikeskustelussa, kun tieto on helposti vanhempien ja lapsen saatavilla myös kotona. Tietenkin myös aiemmat, paperiset lomakkeet ovat olleet. Ainakin siinä vaiheessa, kun ne ovat olleet kotona nähtävänä. Mutta onko niitä kodeissa tutkittu yhdessä? Toivon, että näitä junia tutkitaan nimenomaan yhdessä. Kun lapsi on kiinnostunut Arviointijunasta, ehkä perheissä innostutaan seuraamaan kaikenlaista arviointiin liittyvää tietoa. Mitä tutumpaa asia on kaikille osapuolille, sitä paremmin itse keskustelussa päästään syvälliseen, oppimista eteenpäin vievään keskusteluun. 

Arviointijuna arviointikeskustelussa

Minulla oli suuret odotukset siitä, miten Arviointijuna ja muut Qridin työkalut toimivat arviointikeskustelussa. Odotuksiin vastattiin, tyytyväinen olen! Se mitä osasin odottaa syksyn perusteella, oli oppimisen esittelyn helppous visuaalisuuden avulla. Suurin työ oli jo tehty, kun olimme keränneet dataa lapsen osaamisesta Arviointijunaan. 

Kaikkea ei tietenkään voi ottaa esille, ehkä jälleen kerran omassa työssäni oleellista oli rajaus. Mietin, mitkä junat otan esittelyyn ja mitä tavoitteita nostan esiin. En siis käynyt läpi koko lukujunan kaikkia vaunuja. Katsoimme ensin koko junakokonaisuuden pikaisella silmäyksellä. Siitä jo näki, miten paljon vaunuja esimerkiksi ekaluokkalaisen kanssa on arvioitu ja huomattiin, että kaikkea ei vielä ole tarkoituskaan osata.

Jo pikasilmäyksellä näkee papukaijojen määrän. Jos vaunut pursuavat papukaijoja, on se merkki hyvin hallussa olevista taidoista. Tästä saatoin sanoa jotain yleistä. Sitten katsoimme tarkemmin muutamia vaunuja sen mukaan, mitä minä pidin tärkeimpänä. Yritin keskittyä olennaiseen. Lopuksi aina sanoin, että kotona voitte tutkia tarkemmin, koska vanhemmilla on Qridi-tunnukset. 

Lukunopeus

Lukunopeutta seuraan säännöllisesti, ja nämä tiedot tallennan Qridiin. Diagrammi lukunopeuden kehityksestä oli hyvin konkreettinen ja motivoiva sekä lapselle että vanhemmille. Vanhemmista monet tuntuivat motivoituvan kannustamaan lastaan lukemaan, kun näkivät lukutaitoa esittävän viivan. Olen toki aiemminkin puhunut lukusujuvuudesta ja kertonutkin näitä lukunopeustietoja. Mutta nyt koin, että vanhemmat laimean nyökyttelyn sijaan ihan oikeasti havahtuivat asiaan.

Myös lapsista moni kommentoi kehitystään hyvällä tavalla ja positiivisesti. Useamman kanssa päätettiin, että käyrä jatkaa nousua ylös kevään aikana!

Huoltajien kysely 

Iloisena yllätyksenä minulle tuli huoltajien kysely ja sen mahdollisuudet Qridissä. Meidän koulullamme ennen arviointikeskustelua lähetetään kotiin kysely, jossa vähän etukäteen kartoitetaan vanhempien ajatuksia koulunkäynnin sujumisesta ja mahdollisista huolista lapsen suhteen. Tämä on siis aiemmin lähetetty paperisena.

Nyt tein huoltajille suunnatun kyselyn Qridiin, jossa vanhemmat täyttivät sen ennen keskustelua. Minulle oli näppärää katsoa vanhempien vastaukset sähköisesti. Yhdellä klikkauksella saa esiin kunkin lapsen vanhempien vastaukset. Ja tässä kohdassa tuli se yllätys!  En edes ollut tajunnut, että kyselyn voivat täyttää molemmat vanhemmat. Mutta tietenkin, kun molemmilla myös on tunnukset. Tuli hedelmällisiä keskusteluja, kun vanhemmat olivatkin vastanneet johonkin eri tavoin. Ja miten paljon rikkaampaa, kun ylipäätään esiin tuli kahden ihmisen ajatukset. Eipä ole ikinä tullut mieleen, että lähettäisi paperilomakkeen kotiin useampana kappaleena. Toki vanhemmat voivat täyttää paperilomakkeen yhdessä, mutta sen täyttöprosessi ei välttämättä tule esiin. Nyt tiesin, kuka oli vastannut mitäkin.

Kyselytyökalu on helppokäyttöinen. Teet kysymyksen ja valitset haluamasi vastausvaihtoehdon. Vastauksen voi antaa hymiönä, liukuvalitsimen avulla, numerovalintana, avoimena kirjoitettavana vastauksena tai yhdistelmänä esimerkiksi niin, että ensin vastaan liukuvalitsimella ja sitten halutessasi perustelet vastausta kirjoittaen. Kokeilin useampia, koska halusin kokemusta tästä välineestä. Millään en keksinyt kysymystä, johon olisi voinut vastata tuollaisella papukaijahymiöllä, harmi 🙂

Bonuksena vielä, että olipahan yksi paperinen lomake vähemmän lähetettäväksi kotiin ja huolehdittavaksi takaisin. En ollenkaan kaipaa näitä niin helposti hukkuvia ja unohtuvia lappusia… Pidin kovasti tästä kyselytyökalusta, ja myös vanhemmista moni mainitsi sen käytön käteväksi. Niitä katoavia lappusia ei varsinaisesti taideta kaivata kodeissakaan!

Yhteenvetona

Kaiken kaikkiaan pidin Arviointijunan käytöstä keskusteluissa. Jo etukäteen olin ajatellut, että koska junasta ja papukaijoista on tullut luokassa kiva juttu, on sen avulla helppo tuoda mukavaa tunnelmaa myös arviontikeskusteluun. Kyllä, tämä onnistui. Pidin myös itse siitä, että kerroin paljon ymmärrettävämmin sekä lapselle että vanhemmille oppimisesta. Oli helppo näyttää vaunuja sekä myös joitakin tallennettuja esimerkkejä lapsen osaamisesta.

Kun arviointikeskustelun päätähti on noin seitsemän vuotias, en halua virallista tai kankeaa keskustelua. Tähän leppoisana pysyneeseen tunnelmaan olin tyytyväinen. 

Edellinen arviointikeskustelukokemukseni täyttämästäni mustavalkoisesta aanelosesta, jota esittelin, oli toisenlainen. Inhosin itsekin sitä, miten tylsästi ja valmiita lauseita lukien homma eteni. Puhuin paljon, mutta se mitä muut ymmärsivät, ei ehkä ollut paljon. Eikä se ollut kovin vuorovaikutuksellista. En nytkään osaa sanoa, mitä muut ymmärsivät. Mutta ainakin keskustelua syntyi ja vuorovaikutus oli välittömämpää ja keskustelu vilkkaampaa. Toki ikuinen ongelma taitaa olla se, että asiaa on paljon, yleensä liikaa. Eikä ole mitään järkeä kaataa kaikkea informaatiota lapsen ja vanhempien niskaan. Aina pitää muistaa: valikointi ja rajaaminen.

Tulevaisuudessa

Qridin yksi hienous on siinä, että vaikka käytettävissä on koko ajan samoja työkaluja, muokkautuu se lapsen iän mukaan. Lapsi kasvaa pikkuhiljaa ottamaan vastaan ja ymmärtämään omaa oppimistaan käsittelevää tietoa. Tiedon määrä kasvaa ja näkymät muuttuvat vähitellen. Pidän siitä, että seuraavana vuonna kaikki ei ole uutta ja koko hommaa ei tarvitse opetella alusta, vaan samat tutut elementit pysyvät, jotain tulee lisää. Visuaalista ilmettä on mahdollista muuttaa ikätasoa vastaavaksi, mutta paljon tuttua pysyy aina mukana. Erittäin hyvä yhdistelmä siis!

Oman työni kannalta pidän erittäin hyvänä Qridin & Wilman yhteistyötä. Mitä sujuvammaksi arki tulee ja mitä käyttäjäystävällisempiä työkalut ovat, sen parempi. Silloin on enemmän aikaa ja energiaa keskittyä siihen oman työn olennaisimpaan asiaan: lapsen oppimiseen.

Qridin sivuilta löytyy hyvää tietoa arvioinnista, sinne pääset täältä.

Arviointisarjan muut postaukset löytyvät täältä:

Arvioinnista 1: Taustamietteitä

Arvioinnista 2: Arviointijuna

Arvioinnista 3: Arviointijuna Alkuluokassa

Yksi kuvista Pixabaystä.