|| Mainos: osa kuvien tuotteista saatu verkkokauppa Konstikas.fi ||
Apuvälineitä luokkaan. Tähän tekstiin oli vaikea keksiä otsikkoa. Ehkä pääasiassa puhun keskittymisen apuvälineistä, mutta mukana on kaikenlaista sellaista, mikä mahdollistaa oppimista. Jotain sellaista, mikä syystä tai toisesta oppimista hankaloittavasta taustapulmasta kärsivää oppijaa auttaa pysymään oppimiselle avoimena.
Näiden juttujen keräily luokkaani alkoi kauan, kauan sitten. Oli isot luokat, oppimisen pulmaa vähän yhdellä sun toisella, oppimisen tuki ihan lapsen kengissä. Oma päällimmäinen ajatus oli, että tästä ei tule mitään. En silti halunnut lopettaa opettajan työtä, mutta tajusin, että en tule jaksamaan. Eikä varsinkaan juuri kukaan oppilaista hyödy tällaisesta meiningistä, että kaikki yritetään tehdä yhteisten toimintojen ja samatahtisen etenemisen kautta.
Pikkuhiljaa aloin tehdä kokeiluja ja tuoda luokkaani outonakin pidettyjä juttuja. Pikkuhiljaa myös huomasin, että nämähän toimivat. Vähitellen tulin rohkeammaksi. Näin alkoi muodostua oppimisympäristö, jota nykyisin kutsun Alkuluokan Aakkosten tyyliksi. Eikä juuri kukaan enää pidä luokkani juttuja hassuina. Tai ainakaan hyvin harva sitä ääneen sanoo:) Itseasiassa: mitä se onkaan tuo oppimisen tuen uudistus tuomassa luokkiin yhä enemmän ensi elokuussa…
Miten välineitä käytetään?
Apuvälineissä, kuten muussakin luokan toiminnassa, pitää mielestäni olla joku struktuuri. Jos jokainen päivä aloitetaan sattumanvaraisesti, on se levotonta ja turvatonta.
Periaatteessa kaunis ajatus, että jokainen saa jokaisena päivänä valita, kuinka toimii. Mutta se vaan lisää monille kuormitusta ja stressaavia tilanteita. Ehkä turhaa jännitystä siitä, millainen päivä tästä muotoutuu. Kasvaakseen itseohjautuvaksi, pitää ensin olla jonkun toisen ohjattavana. Olisiko tämä opeohjautuvuutta??
Me toimimme näin: Sellaisissa apuvälineissä, joita ei riitä kaikille, meillä on vuorot. Ja kun tämä(kin) on aluksi opeteltu, rutiini toimii sujuvasti. Aamuisin luokkaan tullessaan lapset tarkastavat, mikä väline oli vuorossa sille päivälle. Jos joku ei muista katsoa, kaverit muistuttavat.
Iltapäivällä kotiin lähtiessä väline palautetaan paikalleen, ja merkki nimilistassa siirretään seuraavan kohdalle. Niinkin saattaa käydä, että samalle lapselle sattuu kaksi välinettä. Hän valitsee mieluisamman, siirtää toisen välineen merkin seuraavalle ja käy kertomassa kaverille, että sinä saitkin tänään esimerkiksi pallon.
Tämän systeemin toteuttamisessa on monta oppimisen kohtaa, joita pidän tärkeänä. Vuorovaikutusta, jonka harjoittelua sen haastavaksi kokeville helpottaa selvät säännöt. Vuorottelua, ohjeen noudattamista, omatoimisuutta. Systemaattista muistamista, toiminnan aikatauluttamista. Valinnan tekemistä. Vastuullisuutta. Hirveän monen tärkeän asian harjoittelua, ja tämä toistuu joka päivä. Näin tullaan mestareiksi!
Kaikenlaisten apuvälineiden käytön yritän tehdä mahdollisimman tasapuoliseksi ja helpoksi. Usein tilanne on se, että tarvitaan vuorottelua. Harvassa on luokka, jossa vaikkapa jumppapallo istuimeksi riittäisi kaikille. Eikä tasapuolisuus sitä tarkoitakaan, että kaikilla pitäisi olla käytössä juuri samat jutut. Tasapuolisuutta on se, että kaikki halutessaan ja jostain hyötyessään saavat välineen käyttöönsä.
Kokeileminen on tärkeää
Jotta kaikki rohkaistuisivat edes kokeilemaan erilaisia juttuja, pidämme aina kouluvuoden alkupuolella sekä saadessamme jonkin uutuuden luokkaan testipäivät. Selitän lapsille, että etukäteen ei voi tietää, mikä itselle on hyödyksi ja mikä saattaisi auttaa rauhoittumaan ja keskittymään paremmin. Kun jokainen ainakin kokeilee jotain aluksi ehkä hassulta tai oudolta tuntuvaa juttua, kummasti alkaa käyttäjiä löytyä.
Lapsista kehittyy hyvin oman itsensä parhaita tuntijoita (mikä sekin on erittäin tärkeä elämisen taito). Ehkä ei ihan heti, mutta useimmat ovat tosi rehellisiä itselleen. Aluksi voi tuntua, että pallon päällä istuminen on ihan hauskin ja paras juttu ikinä. Mutta voi olla, että jonkin ajan kuluttua lapsi huomaa, ettei se sittenkään ole hänelle sopivin asia. Voi tehdä mieli liikaa pomppia, ja siitä tuleekin rauhaton olo. Myös vertaistuki on loistavaa. Ihailtavan hienosti opitaan kuvailemaan ja kertomaan kokemuksista. Ja taas kerran on niin paljon tehokkaampaa, kun kaveri kertoo että kuulosuojaimet päässä saa paljon nopeammin tehtyjä kertolaskuja, kuin jos aikuinen tarjoaisi kuulosuojainmahdollisuutta omine perusteluineen.
Lapsille puhun keskittymistä auttavista asioista. Jo pienetkin lapset ymmärtävät, että kun harjoittelee jotain uutta taitoa, tekee vaikeaa tehtävää tai kynällä täytyy tehdä jotain tosi tarkasti, on paljon hyötyä hyvästä keskittymisestä. Juttelemme siitä, miten ihmiset ovat tässäkin erilaisia. Joku saattaa todellakin hyötyä siitä, että istuu pallon päällä. Jollekin toiselle se tekee levottoman ja hermostuneen olon, saattaa tuntua jopa pelottavalta.
Koska etukäteen ei voi tietää mikä kenellekin on hyödyksi, me siis kokeilemme. Tässä taas yhdysluokan edut tulevat esiin. Koululaiset ovat hyvänä mallina näyttämässä, miten itsestään selvästi kaikki testaavat kaikkea. Minun tehtäväni on päättää, missä järjestyksessä tämä testikierros otetaan. Lapsi päättää, kuinka pitkä testihetki on. Joku saattaa huomata jo muutamassa minuutissa, että tätä en halua jatkossa käyttää. Paitsi että saamme tietoa, mikä keino kenellekin sopii, on testauksessa toinenkin idea. Kaikki tottuvat näkemään toisillaan erilaisia juttuja. Jos vaikkapa kuulosuojaimet luokassa näyttää vähän hassulta, hassu vaikutelma vähenee, kun on itsekin ne päässä istunut tekemässä tehtäviä. Tehdään asioita tutummiksi ja normaaleiksi.
Kun testaukset on suoritettu, on vuorolistojen laadinta vuorossa. Tärkeänä tiedotuksena kerron, että nyt kaikki ovat kaikkea päässeet kokeilemaan ja on mielipiteiden kertomisen aika. Jokainen saa kertoa ne välineet, joita hän haluaa jatkossa käyttää. Joku haluaa kaikkea mahdollista, joku ei mitään. Ehdottomasti suurin osa valitsee omalle listalleen muutaman. Kun mielipiteet on kerrottu, teen vuorolistan.
Lopuksi
Ensimmäisenä päivänä on aina kaaos apuvälinelistan edessä. Kukaan ei meinaa ymmärtää, miten se oma vuoro katsotaan ja mikä tavara pitäisi omalle paikalle hakea. Mutta helposti tämä opitaan. Viikko, ja homma rullaa lähes ilman aikuista.
Jos oma mieli muuttuu, eikä enää haluakaan jotain käyttää, otetaan nimi listasta pois. Lisäyksiä ei yhtä helposti tehdä, vaan joskus yhteisesti sovitaan tarkistuskerta. Tämä tiedetään, ja siksi oma valinta tehdään harkitusti.
Vinkiksi aikuisille, että kaikkea mahdollista ei kannata ottaa samalla kertaa käyttöön. Eikä aloitusta kannata järjestää sellaiselle viikolle, kun on paljon poikkeavaa ohjelmaa tai jotenkin muuten haastavat päivät tiedossa. Ihan alkuun aikuisen pitää olla valppaana ja valmiina auttamaan – siksi ei kannata järjestää itselleen turhan työläitä päiviä.
Mitä nämä apuvälineet sitten ovat? Siitä lisää seuraavassa blogitekstissä.
Muista myös Navigaattorihommat!
Tästä aiheesta kiinnostuneille hyvää luettavaa voisi olla myös Navigaattorihommia-sarja blogissa. Myös siinä on kyse oppimisen tausta-asioista, ei esimerkiksi mistään tietystä oppiaineesta. Navigaattori-hommia on systemaattinen tapa, miten Alkuluokassa harjoitellaan visuaalisen hahmottamisen taitoja. Niin tärkeitä, monenlaisen oppimisen taustalla vahvasti vaikuttavia taitoja. Lue täältä.