|| Osa mainituista kirjoista saatu aiempien yhteistöiden osana. ||
Toiminnallinen oppiminen on jotain, jota olen työssäni tehnyt ennen kuin tiesin edes toimintatavan nimeä. Toiminnallisuus oli vastaus monenlaiseen turhautumiseen, sekä omaan että oppilaiden. Tie oli pitkä: monenlaisia kokeiluja, lukuisia epäonnistumisia, sopivasti onnistumisia. Kun sain käsiini ensimmäisen Sari Salon Peppu irti penkistä -kirjan, olin lumoutunut. Tiesin, että tässä on juuri sellaisia aineksia, joita kaipasin. Eikä kaikkea tarvitsisi etsiä ja testailla itse. Tällä tiellä olen 🙂
Toiminnallinen oppiminen ja oma työhyvinvointi
Uskon vahvasti siihen, että toiminnallisen oppimisen käyttäminen työtapana ja oppimisympäristönä on yksi iso syy siihen, että pidän työstäni. Ja jaksan siinä hyvin. Sanotaan, että kun on ammattitaitoinen työssään, se lisää työssäjaksamista. Tässä olen samaa mieltä.
Toiminnalliset työtavat ovat tehneet sen, että oppitunneilla lähes kaikki lapset tekevät juuri niitä asioita joita on tarkoituskin tehdä. Ja tekevät pääasiassa keskittyneesti ja jopa innostuneesti. Kun itse tiedän, että teemme oppimisen kannalta oikeita asioita, on tämä yhtälö erittäin hyvä. Luokassa on hyvä tekemisen meininki ja kuljemme kohti oikeita päämääriä. Kun tämä tilanne saavutetaan kohtuullisella työmäärällä, eletään melko lailla opettajan unelmaa. Näin sen pitääkin mennä!
Toiminnallinen oppiminen ja erilaiset oppijat
Toinen näkökulma on jollain tavalla erilaisten oppijoiden asema koululuokassa. On sitten kyse oppimisvaikeudesta, nepsy-haasteista tai jostain muusta mikä erottaa siitä ihan tavallisesta oppilaasta (jos sellaista nyt edes on olemassa??), saattaa vastaus koulupäivien sujumiseen olla toiminnallisuus.
Mietitäänpä ääriesimerkkinä luokkatilannetta, jossa kaikki oppilaat istuvat pulpeteissaan hipihiljaa tekemällä kynällä vihkoon tehtävää. Tässä tilanteessa ei tarvitse olla kovinkaan suurta tavoitetoiminnasta eroavaa toimintaa, kun tekijä kiinnittää huomiota ja erottuu porukasta. Kynä tippuu lattialle, paperi repeää, ei millään jaksa istua paikallaan… Sellainenkin toiminta, mikä ei millään tavalla haittaa tilannetta tai oppimista, saattaa herättää muiden huomion tai tehdä itselle sellaisen olon, että ”nyt ne kaikki kattoo” tai ”voi ei, epäonnistuin”.
Sopivalla toiminnalla ja hyvällä oppimisympäristöllä tilanne on aivan toinen. Hyvinkin erilainen tekeminen maastoutuu luokkaan hyvin. Kun tekeminen on toiminnallista, keskitytään paremmin omaan toimintaan. Ympäristössä on myös vaihtelevaa toimintaa lähes jatkuvasti, joten siellä on vaikeampi toimia niin, että erottuisi joukosta.
Toiminnallinen oppiminen ja motivaatio
Toiminnallisessa oppimisessa yksi parhaista asioista on innostuminen. Koulun pääidea on laittaa ihmiset tekemään asioita, joita he eivät välttämättä haluaisi tehdä. Toki lapset ovat luontaisesti kiinnostuneita uuden oppimisesta. Mutta totuus on, että opetussuunnitelmassa on asioita, jotka eivät kaikkia jaksa kiinnostaa ollenkaan.
Kun kuitenkin on näitäkin aiheita tehtävä ja käsiteltävä, on motivaatio hyväksi. Kaunis ajatus olisi, että kaikki olisivat sisäisesti motivoituneita. No, eivät ole. Toiseksi paras vaihtoehto on ulkoinen motivaatio. On erittäin hyvä asia, että toistoja tulee ja oppimista tapahtuu. Jos taustalla on ulkoinen motivaatio, sekin riittää. Ja hyvinkin voi käydä niin, että jossain vaiheessa saadaan syttymään sisäinen motivaatio.
Toiminnallinen oppiminen ja monipuolinen tekeminen
Toiminnallinen oppiminen näyttää innokkaalta. Se saattaa näyttää myös sekavalta ja kaaokselta. Sitä se ei kuitenkaan ole, vaan taustalla täytyy aina olla opettajan ajatus siitä, mitä tehdään ja miksi. Tietysti joskus saadaan aikaan kaaostilanne luokassa – missäpä luokassa ei! Mutta yleensä oudonkin näköinen tekeminen pitää sisällään hyvän taustasuunnittelun ja reippaasti oppimista.
Toiminnallinen oppiminen ei välttämättä tarkoita hikipäässä liikkumista, mutta usein liike ja liikkuminen on kyllä mukana. Kiva kepparirata, sopivasti mietityt tehtävät: tuloksena punaposkisia lapsia jotka ovat hullunlailla harjoitelleet ja oppineet. Eikä ole ollenkaan tavatonta, että tekemistä jatketaan vielä välitunneilla… Monipuolista tekemistä, sitä toiminnallinen oppiminen on.
Peppu irti penkistä -kirjat
Sari Salon kirjat ovat olleet itselleni iso apu arjessa. Paljon olen käyttänyt kirjojen ideoita, paljon olen ottanut oppia kirjoissa esitetyistä toiminnoista vaikka en juuri sellaisenaan olisi tehtävää omaan luokkaani vienytkään. Toiminnallisuuden yksi suuri voimavara itselleni on, että saa soveltaa. Tarvitsen luovaa ideointia ja tunteen, että pystyn muokkaamaan asioita juuri omalle luokalleni sopiviksi ja oppilailleni tehokkaiksi oppimistavoiksi.
Nämä kirjat ovat kulkeneet mukanani jo pitkään. Luin melkein viisi vuotta sitten tekemäni kirjavinkin alkuopetukseen suunnatusta kirjasta Sanataikoja ja lukuloitsuja. Huomasin, että ihan samoin ajatuksin olen edelleen. Kirjavinkki löytyy tästä.
Toiminnallisen oppimisen kouluttaja
Vuosi sitten aloitin Peppu irti penkistä -kouluttajakoulutuksen. Se oli hyvä jatkumo vuosien toiminnallisen oppimisen polulla. Koulutus vahvisti omia ajatuksiani, ja tietysti sain taas lisää uusia ideoita, miten sitä toteuttaa.
On ollut myös kiva huomata, että minulla on annettavaa muille opettajille. Usein olen huomannut olevani tilanteessa, että kerron jostain minulle ihan arkisesta toiminnasta tai tavasta, ja se onkin toisille uusi. Samaa harrastan luonnollisesti myös toisin päin. Imen kuin pesusieni muiden hyviä käytänteitä!
Pidän erittäin hyvänä mahdollisuutena omassa ammatillisessa kehittymisessä tätä minulle uutta kouluttajan roolia. Näkökulma omaankin tekemiseen on monipuolisempi ja laajempi, kun astuu askeleen etäämmäksi ja katsoo kokonaisuutta laajemmin.
Toiminnallista oppimista, monin tavoin ja monesta näkökulmasta. Alkuluokan Aakkosten tyyliin, tietenkin 🙂