|| Saatu ilmaistuote Hienopuuseppä Jari Karppinen ||
Arki
Juuri ennen joulua ja lomaa ajattelin jostain syystä arkea. Kyllä! Vaikka vastaan tuli toinen toistaan inspiroivampia juhlapäivityksiä ja itselläkin oli ajatukset joulussa ja lomailussa, jostain syystä tein mielessäni arkianalyysia. Olen jo kauan tiedostanut sen, että arvostan arkea. Ehdottomasti pidän myös juhlista ja kaikenlaiset poikkeavat päivät ovat piristyksiä. Mutta arki on se, joka kantaa. Hyvinkin pienellä panostuksella saa tehtyä juhlan tuntua ja piristettyä arkea. Mutta toisin päin tämä ei mielestäni toimi. Arkeen pitää panostaa enemmän ja pitkäjänteisemmin, jotta se on hyvää ja toimivaa.
Arki tarvitsee enemmän suunnittelua ja pohdintaa, kuin juhlan järjestäminen. Ehkä tämä johtuu siitä, että arkea on vaan niin paljon määrällisesti enemmän. En tiedä miten on, mutta joka tapauksessa arjen sujuvuus on suuremman työn takana. Toisaalta kun arjen suunnittelee hyvin, on siitä hyötyä hyvin moneksi päiväksi. Arkea on enemmän!
Olen aikaisemmin kirjoittanut arjen suunnittelusta. Päiväjärjestys kannattaa rakentaa sujuvaksi ja ryhmälle sopivaksi, rutiinit suunnitella hyvin ja toimintatavat opetella hyvin. Kun nämä asiat ovat hyvin hallinnassa sekä ryhmän aikuisilla että lapsilla, päästään jo pitkälle. Ajatuksia päivän rakenteesta voi lukea täältä: Päivän rakenne
Arjen ilot
Nyt en kuitenkaan kirjoita kivasta arjesta suunnittelun näkökulmasta vaan sellaisista pienistä asioista, jotka tekevät arjesta mukavaa. Arkisia päiviä on loputtomalta tuntuva ketju. Eikä se tavallinen tiistai aina tunnu niin herkulta – ei lapsista eikä aikuisista. Miten tehdä arjesta mukavaa? Hauskuus tehdään pienillä asioilla. Ja se on eri asia kuin arjen toimivuus ja sujuvuus, ainakin osittain.
Kun tuntee ryhmän, on helpompi löytää asioita, joille nauretaan. Yhteinen nauru on hyväksi! Huumori pelastaa monia tilanteita. Pienten lasten huumorintaju on hyvin vaihteleva, joten taas jälleen kerran oppilaantuntemus on avain. Kun lapset tuntevat ryhmän aikuisen, on helppo lähteä vähän höpsöttelemään. Sopivassa määrin opettajan itseensä kohdistama hulluttelu toimii lähes joka ryhmässä.
Lyyti-lypsyjakkara
Kivaa arkea tehdään myös kivoilla tavaroilla. Meidän luokassa yksi sellainen on Lyyti-lypsyjakkara. Jo nimi on niin hauska, että se saa hymyilemään! Tällaista mukavaksi koettua tavaraa voi käyttää yhteisenä piristyksenä, kun syystä tai toisesta tunnelma on väsähtänyt tai apea. Tämä ei todellakaan tarkoita, että kun luokassa on totista, täytyy aina laittaa sirkushuvit pystyyn ja alkaa kannustaa porukkaa kikatukseen. Tähän kohtaan painokas ei!
Teemme usein töitä hyvin tosissamme. Mutta joskus on tilanne, että asiat eivät suju tai etene toivotusti. Silloin voi olla hyvä ajatus katkaista toiminta jollain tavalla, ja yrittää piristää tunnelmaa. Tässä toimii jokin yllättävä asia tai jokin tuttu mutta kivaksi tiedetty. Meillä sellainen on Lyyti. Ihan takuuvarma yhdistelmä tällä hetkellä on, jos otan toiseen käteen Lyytin ja toiseen käteen kirjan Mustan Kuun majatalo. Alkuluokka ilahtuu välittömästi! Tiedetään, että on tulossa mukava yhteinen hetki.
Tämä on hyvä merkki ryhmän toiminnasta ja toimivasta yhteisöllisyydestä. Todennäköisesti ainakin jollain lapsella on huono hetki juuri silloin, kun tällainen yhteinen piristyshetki otetaan käyttöön. Kun kaveri vieressä hihkaisee innoissaan ”kato Lyyti” tai ”hei, me luetaan Mustan Kuun majataloa”, usein mutrusuu vähän ainakin suoristuu, jos ei nyt sentään hymyä irtoa 🙂
Lyyti toimii myös ihan yksinään. Jotenkin olen onnistunut markkinoimaan Lyytin kivana juttuna. Pelkästään se, että joku porukka saa ohjeen ottaa Lyyti mukaan, etsiä sopiva paikka ja mennä tekemään jokin tehtävä, saa lapset hyvälle tuulelle ja innostumaan. Lyytille etsitään yleensä mukavasti yhdessä pohtien sopiva paikka, kokoonnutaan lattialle Lyytin ympärille istumaan ja pidetään Lyytiä pikku pöytänä. Suloisen näköinen ryhmätyöympäristö!
Joskus joku saa Lyytin ihan itselleen. Tavallinen tilanne on, että käydään istumaan vaikkapa penkille, ja kaikki eivät mahdukaan. Tilanne, jossa jollekin saattaisi tulla kurja olo: minä en pääse mukaan tai minä olin ylimääräinen. Kyse ei tietenkään ole oikeasti siitä ja kaikille paikka kyllä järjestyisi tavalla tai toisella. Mutta jollekin lapselle tilanne voi olla niin haastava, että kestää aikaa päästä varsinaiseen toimintaan mukaan kun tunnetila pitää voittaa ensin. Haaste ratkeaa hetkessä Lyytillä! Se ”penkiltä tipahtanut ylimääräiseksi itsensä kokeva lapsi” ottaa Lyytin ja homma jatkuu. Hymyssä suin 🙂 Hän saikin sen ihan spesiaalin istumapaikan.
Meillä on luokassa punainen Lyyti-lypsyjakkara. Iloisen näköinen, ja lisäksi väri sointuu hauskasti meille tärkeään työvälineeseen – aapinenkin on punainen! Käytän luokassa värejä monella tavalla. Luokka on jaettu väriryhmiin ja käytän myös Tiinan toiminnallisten värikoodausideoita ja materiaaleja. Mitä kaikkea voisi tehdäkään useamman värisillä Lyyti-jakkaroilla 🙂
Lopuksi
Otsikko on aika kepeä, Arjen ilot. Kyseessä on mielestäni kuitenkin ihan isosta ja vakavastakin asiasta. Tärkeästä asiasta. Tällaisilla pienillä ja hauskoilla jutuilla tehdään hyvää ilmapiiriä ja rakennetaan ryhmän yhteishenkeä. Näistä koostuu niitä pieniä asioita, jotka tekevät ryhmästä juuri sen Meidän luokan.
Sinua voisi kiinnostaa lukea myös Alkuluokan Aakkosten Meidän luokka -postauksia, joissa kerrotaan ajatuksia ryhmähengen muodostumisesta:
Jos kiinnostuit Lyyti-lypsyjakkarasta, oikea osoite on www.karppinen.shop. Lyytin tarina on mahtava! Jo se on tutustumisen arvoinen. Ja tuo iloa arkeen 🙂
