Tämän vuoden ensimmäisen blogitekstin kirjoitan itsestäni. Ajatus tuntuu hassulta ja itsekkäältäkin, mutta ajattelin että tekstit on helpompi ymmärtää, kun tietää jotain niiden taustasta. Ja tausta olen minä. Toki olen esitellyt itseäni monessakin yhteydessä, mutta teitä lukijoita tulee koko ajan lisää. Koska itselleni olen melkoisen tuttu – hurraa toivottavasti hyvä itsetuntemus!! – aina välillä unohtuu, että eiväthän muut minua tunne.
Olen alkuopettaja. Olen ollut sitä ihan hirveän pitkään. Kun aloitin opettajana, sanoin että en missään tapauksessa aina tule olemaan ekaluokan opettaja. Hah, vähänpä tiesin! Ei mennyt kauan aikaa kun muutin mieltäni. Ajattelin, että olisihan se ihan tuhlausta ja turhaa työtä miettiä joka vuosi uusia materiaaleja, tutustua uusiin sisältöihin ja kehitellä kivaa tekemistä uudelle luokka-asteelle. Toiminnallisuuden käsitettä ei ollut vielä olemassakaan, kun halusin tuoda luokkaan monenlaista tekemistä – ja se vaati kaikenlaista sälää ja materiaalin väkertämistä. Siksi päätin, että keskityn alkuopetukseen.
Olen siis ollut aina alkuopettaja, omasta tahdostani. On ollut tietoinen valinta etsiä lisäkoulutusta ja kehittää nimenomaan alkuopetusjuttuja. Ajattelenkin nykyisin, että en osaa muuta kuin esi- ja alkuopetusta. Mutta sen osaan hyvin! Olen toki opettanut muitakin alakoulun oppilaita, mutta omat luokkani ovat aina olleet alkuopetusikäisiä.
Yhdysluokan mahdollisuudet oppimisympäristönä tajusin hitaammin. Sattuma vei minut yhdysluokkiin, enkä edes ajatellut asiaa sen enempää. Nykyisin olen sitä mieltä, että yhdysluokassa on paljon mahdollisuuksia. Myös erillisluokissa taitotasot vaihtelevat todella paljon, ääripäät eivät juuri yhdysluokassa lisäänny. Sen sijaan yhdysluokassa on jo valmiina oletus, että tehdään erilaisia asioita. Ehkä tämä jotenkin tuo jo itsessään ryhmään monipuolista tekemistä, erilaisuuden ottamista itsestäänselvyytenä ja vähemmän vertailua. En osaa tyhjentävästi sanoa miksi, mutta pidän yhdysluokkatyöstä kovasti. Siitä olen kirjoitellut oman blogitekstinkin, joka löytyy täältä.
Tällä hetkellä työskentelen ryhmässä, joka on kooltaan pieni. Mutta asiat joista kerron, soveltuvat hyvin monenlaisiin luokkiin. Oikeastaan Alkuluokan Aakkosten tyyliin kuuluu kaikenlainen joustavuus, ennakkoluulottomuus ja asioiden kokeileminen luovan hullusti!
Omissa luokissani on lapsia ollut 9-32. Sokeudun helposti itsekin oppilasmäärään. Usein kysyn tutustuessani johonkin luokkaan, kuinka monta lasta ryhmässä on. Heti tulee mietittyä, onko ryhmä pieni vai iso. Mutta ryhmäkoko on vain yksi tekijä ryhmän toimivuudessa, arjen haastavuudessa tai luokan aikuisten työmäärässä.
Oman kokemukseni mukaan ryhmäkokoa enemmän vaikuttavat monet muut tekijät. Se, miten koulupäivän toiminnot on järjestetty ja rytmitetty, millaiset tilat ovat käytössä ja ihan tärkeimpänä: millainen on aikuisresurssi.
Kaikki lasten kanssa toimivat aikuiset muodostavat tärkeän kokonaisuuden. On hyvä, että meitä on monia ja erilaisia. Toistuvuus ja ihmisiin tutustuminen tekevät luokkayhteisöstä tavallaan kouluympäristössä toimivan perheen. Kyllä me vaan vietetään hurjan paljon aikaa yhdessä ja tehdään ja koetaan monenlaista. Toisin sanoen: eletään elämää. Itse pidän hyvää oppilaantuntemusta erittäin tärkeänä työkaluna. Tämäkin on yksi syy, miksi pidän yhdysluokasta. Eskarisyksystä tokaluokan kevääseen muodostuva kolmen vuoden kokonaisuus on mielestäni aikamoisen mahtava jatkumo. Eskarisyksy käytetään tutustumiseen, sen jälkeen ei tarvitse enää aloittaa alusta vaan tuntemista syvennetään. Tätä arvostan, kovasti.
Koulussa ja opetuksessa pidän hyvinä asioina yhteistyötaitoja, toimivia rutiineja, monipuolisuutta, toiminnallisuutta, runsasta perusasioiden harjoittelua, yksilöllisyyttä ja lapsen taitotason huomioimista. Inhoan jonottamista, turhaa odottelua, ”kirjasta pitää ehtiä tehdä sitä ja tätä” -ajattelua, turhaa narinaa. Voisikohan tämän tiivistää, että pidän joustavuudesta mutta en pidä joustamattomuudesta?
Olen 51-vuotias. Olen siis ehtinyt tehdä ihan älyttömän paljon töitä koulussa! Silti työminääni kuvaa erään kirjan nimi: Vieläkin innostun vähästä. Se asia ei ole vuosien mittaan muuttunut, vaan jatkuvasti kehitän jotain asiaa paremmaksi tai innostun jostain materiaalista. Teen mielestäni erittäin tärkeää työtä, mutta minulla on myös usein töissä todella hauskaa! Se on innostumisen ansiota, luulisin.
Minulla on kolme lasta, jo aikuisia tai lähes aikuisia. Inhosin sitä, kun nuorena sai kuulla että ”ymmärrät sitten, kun sinulla on omia lapsia”. Edelleen kavahdan ajatusta, että ammatillinen osaaminen opettajana tarvitsisi omia lapsia. Ei todellakaan! Mutta kyllä nuo kolme mahtavaa persoonaa ovat niin paljon minulle opettaneet, että enpä osannut sellaista ikinä edes kuvitella. Joku viisas on sanonut, että ”Yrittäessämme opettaa lapsille elämää, opettavat he meille mistä elämässä oikeasti on kysymys.” Juuri näin! Ja ajatella, että tätä saan tehdä myös töissä.
Tätä blogia aloin pitää sillä ajatuksella, että haluan merkitä muistiin hyviä ideoita, omia pohdintojani ja ammatillista osaamistani. Kun on niin paljon kaikkea, pelkään että unohdan. Vähitellen tästä on kasvanut yhä enemmän myös yhteisöllinen juttu.
Alkuluokan Aakkoset osana opesomea on tuonut mukaan vuorovaikutuksellisuutta ja uusia ideoita. Olen todella kiitollinen, sillä tästä on tullut odottamattoman tärkeä osa opettajuuttani.
Teen myös kaupallisia yhteistöitä. Vaikka niillä toki on tarkoitus kattaa blogin ylläpidosta ja sähköisen sisällön tuottamisesta aiheutuvia kulujakin, ajattelen yhteistöiden olevan osa Alkuluokan Aakkosten tarjoamaa palvelua. Itse otan mielelläni vastaan hyviä vinkkejä, mistä löytyy kiinnostavia materiaaleja tai hyviä palveluja.
Opettajana ja ihmisenä käytän laadun mittarina peiliä. Muistutan itseäni, että minun täytyy pystyä joka aamu katsomaan peiliin ja näkemään siellä ihminen, jonka tekemisten ja toiminnan takana seison. Juuri näin toimin yhteistöidenkin osalta: yhteistyökumppanit ja esittelemäni asiat ovat sellaisia, joiden takana seison.
Tällainen olen minä, Alkuluokan Aakkosten Kirsi. Näitä ajatuksia esittelen ja perustelen blogissani. Toivottavasti löydät luettavaa!
Kuva Kalhh Pixabaystä.