Perjantai on kertauspäivä. Jos viikolla on ollut jotain poikkeusohjelmaa, siirtyvät toiminnat eteenpäin ja tarvittaessa perjantaina paikkaamme puuttuvat asiat. Jos muiden päivien ohjelma on tehty suunnitellusti, katsotaan perjantaina tarvitseeko joku asia kertausta. Varsinkin alkusyksystä asiat vievät pienten kanssa niin paljon aikaa, että aina perjantaisin on jotain rästitekemistä. Ekaluokkalaisilla on yleensä tehtäväkirjan tehtäviä, joita kannattaa hyödyntää. Kirjainmuodon opettelu saattaa tarvita vielä harjoittelua. Jos poissaolojen vuoksi jotain olennaista on jäänyt väliin, perjantaisin kiritään myös näitä juttuja. Tosin poissaolojen vuoksi oiotaan kovasti, kaikkea ei ehdi ja pysty teettämään.
Jos tuntuu, että kaikki sen viikon kirjaimen kohdalla on tehty, ei hätää! Aina löytyy kyllä tekemistä. Yksinkertaistaen menee niin, että syksyn alussa perjantaisin aina on viikon kirjaimen hommat kesken! Pikkuhiljaa tulemme tekemisissä nopeammaksi, ja perjantaisin voikin ottaa monipuolisempia kertaustehtäviä. Esimerkiksi harjoituksia Lukulaukussa olevien sanakorttien kanssa. Tai sitten perjantai käytetään johonkin ihan muuhun. On tosiasia, että syyslukukaudella viikon tunneista paljon menee äidinkielen tunteihin. Perjantai on hyvä päivä siis tehdä välillä ihan jotain muuta.
Kertaamisharjoituksia
Kertaamisessa ja muutenkin harjoittelun järjestämisessä on Alkuluokassa usein käytössä erilaiset värimateriaalit. Käytän @tiinantoiminnalliset -väritaskuja tai pussukoita sekä värillisiä kippoja ja kuppeja. Kerronpa niistä nyt:
Monet värimateriaalit on helppo ottaa käyttöön, toiminnan voi siirtää myös ulos ja mikä parasta: lapset tykkäävät! Laitan pussukoihin, kuppeihin tai taskuihin jokaiselle ikä- tai taitoryhmälle sopivaa tekemistä. Joskus jätän materiaalit pusseihin ja seuraavalla viikolla vain lisään sinne uuden kirjaimen kortit, tikut tai mitä siellä nyt sattuu olemaakaan. Helppoa ja nopeaa! Tämä on tehokas tapa saada PALJON lisää harjoittelua. Tekeminen on motivoivaa, eriyttäminen toteutuu pienellä vaivalla ja luokkaan saa myös tarpeellista pientä liikettä.
Lapset siis heittävät värinoppaa, hakevat nopan osoittaman värin mukaisesta pussista tai taskusta tehtävän, tekevät sen (yleensä vihkoon), näyttävät aikuiselle. Ja tätä toistetaan. Ja toistetaan. Ja sitten vielä toistetaan!! Hauska on ollut huomata, että tuo pienen pieni pelillisyys tai arvoituksellisuus sekä liikkuminen tuovat huomattavan paljon jaksamista tekemiseen. Harvoin kukaan kysyy, että vieläkö täytyy jatkaa tai sanoo ettei enää jaksaisi. Harjoitusta tulee runsaasti, eikä taida tuntua kovinkaan raskaalta puurtamiselta. Eri tehtävät yhdysluokassa tai taitotasojen mukaan saa helposti yhdistettyä samaan toimintaan. Esimerkiksi niin, että taskusta löytyy eskareita varten kuvakortit, ekaluokkalaisille tavutikut ja tokaluokkalaisille esine, josta kirjoitetaan virke. Tai jotain muuta vastaavaa. Tai sitten kuvakortit kaikille: eskarilainen miettii alkukirjaimen, ekaluokkalainen kirjoittaa sanan ja tokaluokkalainen keksii kuvasta virkkeen.
Viikon rutiinit lukemisen näkökulmasta
Näin on lukemisviikko tehty. Viikot rullaavat viikon kirjaimen tahdissa. Kun muutama viikko on käyty läpi viikko-ohjelman mukaan, lapset osaavat jo odottaa eri päivien kirjainohjelmaa. Aluksi menee aikaa pelkästään rutiinien harjoitteluun, mutta kaikki helpottuu vähitellen. Ja kun aletaan lähestyä kirjainviikkojen loppua, homma etenee helposti ja vaivattomasti. Viimeistä kirjainviikkoa odotetaan, mutta samalla se on myös vähän haikeaa. Siinä vaiheessa uudet, vähän vaihtelevammat ohjelmat täyttävät koulupäiviä.
Kun tätä viikon kirjaimen myllyä on pyöritetty tammi-helmikuulle asti, on monen ekaluokkalaisen lukutaito jo oikein hyvällä mallilla. Muutama eskarikin on saattanut oppia lukemaan. Yleensä kaikki eskarit ovat kiinnostuneita lukemisesta. Kirjaimista puhutaan niin paljon ja lukeminen on yleensä aikuisten puheissa arvostettu asia, joten eskaritkin oppivat pitämään aihetta tärkeänä ja lukutaitoa tavoiteltavana. Tokaluokkalaisten lukutaito alkaa olla vahvalla alkuopetusikäisen lukijan tasolla. Ja niin pitää ollakin. Kolmannen luokan haasteet alkavat olla lähellä.
Sarja jatkuu…
Lukemaan opettamisen ja oppimisen -sarja ei lopu vielä tähän. Kirjoittelen vielä hiukan jokaisesta Alkuluokan ikäryhmästä erikseen: eskareista, ekaluokkalaisista ja tokaluokkalaisista.