Maanantai
Maanantaisin alkaa uuden kirjaimen viikko. Taustatyönä olen vaihtanut seinälle kirjaintaulun, sanataulun (jossa on viikon kirjaimella alkava sana + kuva) sekä virketaulun (jossa on virke, joka sisältää paljon viikon kirjainta). Viikon kirjain kerrotaan myös viikkotiedotteessa, joka laitetaan Muisteriin. Viikon kirjain on ”iso juttu”, ja se on enemmän tai vähemmän näkyvillä ja mielessä koko viikon.
Etenemme tasaisesti, hitaasti ja varmasti. En nopeuta tahtia helppojen äänteiden kohdalla tai en hidasta tahtia, jos yksittäisillä lapsilla on hankaluuksia. Paljon teemme Alkuluokassa asioita joustavasti, mutta kirjain viikossa -tahdista en luovu. Ehkä tämä on sellainen kirjaimen esittely. Paljon oppimista ja harjoittelua tapahtuu muissa tehtävissä. Eikä juuri kukaan lapsista kai opi lukemaan kirjain kerrallaan tasaiseen tahtiin. Siksi etenemme tasaisesti: muuttuvia tekijöitä olisi loputtomasti, jos niitä alkaisi huomioimaan.
Tarina ja lyhennelmä
Maanantaisin aloitamme kirjainviikon kuuntelemalla tarinan. Lukemaan oppiminen ja opettaminen on toteutettu luokassani samaan tyyliin vuosikausia, toki aina jotain osaa kehitän ja muutan. Aapiset ovat vaihtuneet, mutta jokaisesta on löytynyt kirjaimeen tehty tarina, jota voi tässä yhteydessä käyttää. Kuuntelemme tarinan, juttelemme siitä, katsomme aapisen kuvaa.
Tämän jälkeen työskentely eriytyy luokka-asteen mukaan. Ekaluokkalaiset ovat lukemaan oppimisen ydinjoukko. Resursseista ja ryhmistä riippuen eskarit ja tokaluokkalaiset tekevät jotain muuta, kun jatkan tarinan käsittelyä ekaluokkalaisten kanssa. Se ”jotain muuta” on aikuisen kanssa työskentelyä eri tilassa tai jotain helppoa hiljaista työskentelyä samassa tilassa.
Muun Alkuluokan työskentely vaihtelee, mutta ekaluokkalaisten ohjelma on tässä kohdassa aina sama. Käytän sanaa lyhennelmä. Lasten tehtävänä on keksiä virkkeitä ja kertoa tärkeimmät tarinan asiat. Tästä muodostuu lyhennelmä kuunnellusta tarinasta. Huolehdin, että tarina muodostuu kokonaisista virkkeistä, mutta puhekieltä lapset saavat käyttää. Tosin yleensä hyvin nopeasti tarinat alkavat muuttua kirjakielisiksi. Kun joku lapsista ehdottaa seuraavan virkkeen, kirjoitan sen taululle. Virkettä saatetaan muokata yhdessä. Tässä opitaan tarinan kertomista ja kehitetään esimerkiksi lausetietoisuutta helpolla ja mukavalla tavalla. Virkkeen tunnusmerkkeihin, erisnimiin ja moniin muihin kirjoittamisen asioihin tutustutaan vähitellen, kieltä käyttämällä.
Tämän enempää emme maanantaisin tee, ainakaan tietoisesti ja tavoitteellisesti. Tarina jää ehkä mieleen pyörimään, joku tutkii ohimennessään seinällä olevaa viikon kirjaimen materiaalia. Taustatyötä kyllä tapahtuu!
Kirjavinkit
Seuraavat kirjavinkit eivät ole mitenkään erityisesti juuri tämän tekstin lähdemateriaaleja yms. Ne ovat kirjallisuutta, jotka ovat vaikuttaneet minun tapaani opettaa lukemista ja joista olen poiminut ideoita ja ajatuksia. Osa on todella vanhoja, ja minulle ne tarjoavat nostalgiaa. Muistan, miten innostuneesti olen niitä lukenut ja miettinyt ratkaisuja omaan luokkaani. Mutta kyllähän oikeasti nuo ovat niin vanhoja, että voin kuvitella miten hassua luettavaa ne ovat sellaisille, joille ne ovat vain kirjoja ilman henkilökohtaisten muistoja!
Marja Magga: Ymmärtäminen ja lukemaan opettaminen käytännössä (Laatusana oy 1992)
Vanha kirja, oikeastaan vihkonen. Tämän kirjan suurin merkitys itselleni oli opetustuokioiden kuvauksissa. Luin niitä, kuvittelin tilanteita luokissa, erilaisia lapsia oppimassa lukemista. Oivallus oli, miten toimintaa voi muokata hyvin monin tavoin ja luoda jokaiselle oppijalle sopivaa oppimisympäristöä. Myös se, että käytetään muutakin materiaalia kuin kirjoja ja vihkoja, ei ollut 1990-luvulla itsestään selvää.
Heljä Järvinen: LPP – Lukemaan puhumisen perusteella (Otava 1993)
Tämä kirja on perusteellinen kuvaus LPP-menetelmästä. Menetelmää kuvataan uudemmissakin kirjoissa, mutta juuri tämä kirja antoi minulle rohkeutta tehdä lukemaan oppimisesta hyvin vahvasti eriytettyä.
Marja-Kristiina Lerkkanen: Lukemaan oppiminen ja opettaminen esi- ja alkuopetuksessa (WSOY 2006)
Onkohan tämä vielä nytkin lukemaan opettamisen The Kirja? Todella monipuolinen ja kattava teos. Pidän kovasti kirjan taulukoista ja listoista, joihin on tiiviisti koottu asioita. Jos luet yhden kirjan lukemaan oppimisesta, se on tämä!
Arne Trageton: Lukemaan oppiminen kirjoittamalla (PS-Kustannus 2007)
Tämä kirja ilmestyi siinä vaiheessa, kun olin opettanut luokallisen lapsia lukemaan. Monta kertaa. Kirja toi uutta näkökulmaa ja selitti omaakin havaintoani, että moni lapsi oppii ensin kirjoittamaan. Tästä sain piristäviä vinkkejä omaan opetukseeni ja pystyin monipuolistamaan toimintaa luokassa. Luotan siihen, että kun tarjotaan monenlaisia oppimistapoja, jokaiselle löytyy se sopiva.
Lopuksi
Tunnustaudun sekamenetelmän käyttäjäksi, en käytä mitään menetelmää puhtaasti. Yritän välttää käyttämästä termejä, jotka suoraan viittaavat johonkin menetelmään. Siitä saattaisi tulla harhavaikutelma, että tuo on se menetelmä mitä Alkuluokassa käytetään. Opetan KÄTSin perustekniikan. Käytän monia osia LPP:stä. Luokassa tehdään asioita, jotka tukevat kirjoittamalla lukemisen oppimista. Kuulostaa sekavalta, mutta toimii.
Toivottavasti tämä megapitkä postaussarja tarjoaa mahdollisuuden ymmärtää lukemaan opettamisen vaihtoehtoja. Alkuluokan tapa on vai yksi ratkaisu, hyvän lukemaanoppimisympäristön voi rakentaa hyvin monin tavoin.
Nyt ryhdyn valmistelemaan tekstiä tiistaista 🙂