Olen törmännyt viime aikoina usealla forumilla keskusteluun aapisen valinnasta. Esillä on myös ollut vaihtoehto, että käyttäisi vielä kakkosluokkalaistenkin kanssa aapista. Siksi päätin kirjoitella vähän ajatuksiani aiheesta.

 

Omassa Alkuluokassani olen vuosia käyttänyt vain aapista. Lapset saavat kirjan eskarissa ja se kulkee kaikki kolme alkuluokkavuotta mukana. Tästä kirjoitin ajatuksiani syksyllä:  www.alkuluokanaakkoset.fi/aapinen/

 

Aapisen valinnasta ja tämän hetken uutuuksista minulla ei ole mielipidettä. Valitsen aapista harvoin, ja siihen on kaksi syytä. Ensimmäinen on raha. Olen työskennellyt kouluissa ja kunnissa, joissa ei ole mahdollisuutta kustannusten vuoksi vaihtaa materiaaleja usein. Oppilaan kirjan hinnassa ei ole suurta eroa eri kustantajien välillä. Mutta jos haluaa hankkia jotain lisämateriaaleja, suunnitellaan niiden hankinta usean vuoden tähtäimellä. Toisin sanoen sarjaa ei vaihdeta usein. Tämä sopii minulle hyvin, sillä toinen syy käyttää samaa sarjaa useita vuosia on oma mukavuus. Tai työmäärän säätely. Tai käyttämäänsä oppimateriaaliin syvällisesti perehtyminen. Miten tämän nyt haluaa muotoilla 🙂 Kun opin aapisen tarinat, sarjan hyvät puolet ja heikkoudet, en edes viitsisi tehdä tätä perehtymistyötä usein. Näin teen työssäni monissa kohdissa. Mietin mitkä ovat ne asiat, mihin käytän työtuntejani ja energiaani ja mitkä taas ne kohdat, joissa voin säästää itseäni ja aikaani. Pihistän tai panostan!

 

Kun on aapisen vaihdon aika, panostan siihen kunnolla. Olen joskus kustantajan edustajalle sanonutkin, että jos minut saa käyttäjäksi, pysyn käyttäjänä pitkään. Kun valinta on tehty, todellakin käytän samaa aapista kauan. Urani aikana olen valinnut kolme aapista. Niiden lisäksi olen käyttänyt kahta jonkun muun valitsemaa sarjaa. Olen systeemiini tyytyväinen, tällä hetkellä on menossa pihistän-vaihe 🙂 En siis ole tänä keväänä vertaamassa uutuuksia ja tekemässä valintoja. Kirjatilaukset olivat helppo juttu! Sen verran olen kustantajien uutuuksiin tutustunut, että voin sanoa olevani ajan hermolla oleva alkuopetuksen ammattilainen. Tiedän suurinpiirtein mitä on tarjolla, mutta en suunnittele tällä hetkellä vaihtoa.

 

Kirjavalinnat tokaluokkalaisille

Se aapisen valinnasta. Sitten ajatuksia tokaluokkalaisista ja lukemisesta. Oli helpottava keksintö, että voin käyttää luokan yhteisenä kirjana aapista myös tokaluokkalaisilla. Olin aikaisemminkin käyttänyt muuta materiaalia lukukirjan lisäksi tokaluokkalaisilla, tietenkin. Mutta ikuinen aikapula ja kiire vaivasivat. Aina voi jättää kirjasta materiaalia pois. Sekin vaatii pohtimisen mitä ottaa ja mitä jättää. Onko kirjassa tarinoita, jotka vaikkapa jatkuvan kehystarinan kannalta ovat tärkeitä? Jos paljon jättää käyttämättä tulee myös mieleen onko järkeä maksaa kirjasta, jonka käyttö on vähäistä.

 

Kokemukseni mukaan aapisesta riittää hyvin tokaluokkalaisillekin. Materiaalina on aapinen sekä sellaisia tehtäväkirjoja, jotka eivät ole kirjasarjaan sidottuja. Markkinoilta onneksi löytyy joitakin tämän tyyppisiä kirjoja. Siis sellaisia tehtäväkirjoja, joissa keskitytään kielentuntemus- tai tekstitaitoasioihin. Tänä vuonna opettamalleni luokalle oli tilattu kirjat jo valmiiksi ja olen käyttänyt tehväkirjoja, joissa edetään lukukirjan tarinoiden mukaan. Melko väljästi, mutta kuitenkin. Mielipiteeni on vain vahvistunut. Pystyn kyllä käyttämään näitäkin tehtäväkirjoja, mutta kirjoissa on kyllä turhia tehtäviä. Samat tavoitteet pystyisi saavuttamaan vihkotyöskentelyllä tai toiminnallisilla tehtävillä. Voisi olla myös vaihtelevampaa, motivoivempaa ja mukavampaa. Ja ehkä myös edullisempaa.

 

Aapinen ei tietenkään pelkästään riitä tokaluokkalaisille(kaan). Luemme paljon kirjastosta lainattuja kirjoja. Kaikilla on aina menossa pulpettikirja ja tietyin väliajoin pidämme lukupiirin. Lukupiirissä luetaan yhteinen kirja. Joskus kirja voi olla koko luokalle yhteinen. Tavallisempaa on että kirjoja on muutamalle ryhmälle jokaiselle omansa. Käytän myös erilaisia tekstitehtäviä. Monistettavaa materiaalia löytyy esimerkiksi opettajanoppaista.

 

 

Aapinen tokaluokalla

 

Alkuluokassa myös tokaluokkalaiset käyttävät aapista. Kuten aiemmassa tekstissä kirjoitin, pelkäsin aluksi monenlaisia ongelmia. Pelot osoittautuivat turhaksi, homma toimii hyvin. Ehkä kyse on siitä, että kokonaisuus on monipuolinen ja lukemista riittää. Eipä juuri kukaan ole ihmetellyt aapisen käyttöä. 

 

Aapinen on runko, jonka avulla kirjainviikoille on helposti saatavilla olevaa materiaalia. Aapisen hahmot ovat kaikille tuttuja. Näiden hahmojen kanssa saadaan nopeasti yhteinen keskustelu tehtävän taustaksi hoidettua. Aapisesta on myös helppo antaa lukuläksy. Yhdysluokassa tarvitsee nopeasti ja helposti saatavilla olevaa tekemistä, kun on tarve työllistää jokin ryhmä. Aina ei ehdi ja jaksa etsiä muualta materiaalia, siksi aapinen on kätevä. Ja ihan myös aapisen statusarvon takia olen halunnut sen lapsille hankkia.

 

Aapisesta luemme tokaluokkalaisten kanssa kirjaintarinoiden aikaan ylöspäin eriyttäviä tekstejä. Lasten lukemisen taidot vaihtelevat niin paljon, että valmiista materiaalista tuskin millekään luokalle löytyy kaikille lukemista. Olen ajatellut tämän niin, että aapisen taitaville ekaluokkalaisille tarkoitettu teksti palvelee vielä melkoisen isoa joukkoa tokaluokkalaisia. Taitavimmille se ei riitä, mutta heidän lukutaitoaan ei haittaa, vaikka kerran viikossa luettavana olisi helppo teksti.

 

Keväällä kun kirjaimet on käyty läpi, on aapisen kevään tavallisten tekstien vuoro. Niistä valikoin tietyt jaksot mitä käymme. Kun syksyllä samat kirjaimiin liittyvät tarinat pyörivät jutuissamme tokaluokkalaisille uudelleen, on keväällä ihan uudet tarinat. Tämä ratkaisu antaa myös väljyyttä aikatauluihin. Useimmissa aapisissa on muutaman tarinan jaksoja, joissa tarinat jotenkin etenevät ja liittyvät toisiinsa. Kun otan käsittelyyn tällaisen jakson, on äidinkielen lukemisessa vuorossa helpompi jakso opettajalle. Materiaalia löytyy helposti aapisesta ja silloin yleensä käytän myös kirjassa valmiina olevia tehtäviä. Kun on tällainen helppo jakso menossa äidinkielessä, voi jossain muussa aineessa ottaa työllistävämpää ainesta. Tai sitten ottaa joskus jonkun päivän vähän rennommin. Tämäkin mahdollisuus pitäisi muistaa.

 

Syksyllä Alkuluokan Aakkosten tyyliin viikkoa rytmittää kirjainten opettelu. Suunnittelen aapisesta soveltuvat osat jokaiselle luokka-asteelle. Kun tehtävätyypit toistuvat, lapset oppivat ne ja aikuisen aikaa säästyy tukea tarvitseville. Käytössäni on nyt Seikkailujen Aapinen. Nämä tehtävät on suunniteltu siihen, mutta vastaanvanlaisia mahdollisuuksia löytyy kaikista markkinoilla olevista kirjoista. Tokaluokkalaisille olen säästänyt keltaiset sananuolitehtävät, jotka kirjantekijöiden suunnitelman mukaan ovat lukeville ekaluokkalaisille. Kun olemme kuunnelleet tarinan ja keskustelleet siitä, teemme ekaluokkalaisten kanssa yhdessä tarinasta tiivistelmän. Tällä välin tokaluokkalaiset tarvitsevat omatoimista työskentelyä, ja siihen sananuolitehtävä on sopiva. Sanannuolessa on sanoja ja sanapareja, joista suurin osa liittyy aapisen kuvaan. Tehtävänä on löytää ne asiat, joita kuvasta ei löydy ja tokaluokkalaiset kirjoittavat ne vihkoon. Hyvä harjoitus tarkkaa lukemista, kirjoittamista ja kuvan tarkastelua. Taitavat tekevät tämän nopeasti ja siirtyvät yleensä eriyttäviin tehtäviin. Heikompia saattaa ope mennä vielä auttamaan kunhan ekaluokkalaisten luota vapautuu. 

 

Syksyllä yhdysluokassa aikuisten aikaa menee enemmän ekaluokkalaisten kanssa. Syksyllä selkeää tekemistä tokaluokkalaisille on aapisen teksti, jonka kirjantekijät ovat suunnitelleet taitaville ekaluokkalaisille. Yleensä tokaluokkalaiset pärjäävät hyvin tämän tekstin kanssa ja myös aapisen kirjoitustehtävistä löytyy oikein sopivia. Ja monia tehtäviä voi tehdä lapsen taitojen mukaan. Esimerkiksi tehtävän ”Keksi tarina jostain Ollin valokuvasta” voi tehdä hyvin monentaisoisesti: kirjoittaa voi muutaman virkkeen tai monen sivun tarinan. Alkusyksystä käytän näitä aapisen tekstejä tokaluokkalaisilla paljon. Helposti saatavilla olevaa ja käyttökelpoista materiaalia. 

 

Vielä yksi säännöllisesti tokaluokkalaisten kanssa käyttämäni materiaali ovat aapisen helpot vuoropuhelut. Seikkalujen aapisessa nämä vuoropuhelut on tehty vain jo opituilla kirjaimilla, ja nyt moni miettii mitä ihmettä kakkosluokkalaiset tekevät näillä vuoropuheluilla. Mutta uskokaa tai älkää – tämä on motivoiva juttu! Kyseessä on kirjoittamisen harjoitus. Ensin vuoropuhelu luetaan. Seuraavaksi tehtävänä on keksiä miten keskustelu jatkuu. Minulla on monistettuna aapishahmojen päitä. Lapset liimaavat pään vihkoon ja kirjoittavat vuorosanan. Jokainen saa valita sellaisia hahmoja, millaiseksi hänen tarinansa kehittyy – joskus mukaan tulee yllättäviä henkilöitä 🙂 Motivoivin osuus tässä on, kun omat vuoropuhelut esitetään muulle luokalle. Usein teemme niin, että kirjoittaja saa pyytää itselleen sopivan määrän apulaisia ja ryhmä harjoittelee vuoropuhelun lukemisen sujuvaksi ennen esitystä. Myös käsialaan on hyvä motivaatio kiinnittää huomiota, kun kavereiden täytyy saada tekstistä selvää. Ekaluokkalaiset ovat innokasta ja arvostavaa yleisöä. He ovat harjoitelleet itse aapisessa olevan vuoropuhelun lukemista ja osaavat ensimmäisen viikon jälkeen odottaa jännittyneinä, miten tarina jatkuu!

 

Aapinen ei tietenkään pelkästään riitä tokaluokkalaisille(kaan). Luemme paljon kirjastosta lainattuja kirjoja. Kaikilla on aina menossa pulpettikirja ja tietyin väliajoin pidämme lukupiirin. Lukupiirissä luetaan yhteinen kirja. Joskus kirja voi olla koko luokalle yhteinen. Tavallisempaa on että kirjoja on muutamalle ryhmälle jokaiselle omansa. Käytän myös erilaisia tekstitehtäviä. Monistettavaa materiaalia löytyy esimerkiksi opettajanoppaista.

 

Nämä edellä olevat esimerkit eivät missään tapauksessa tarkoita, että tämä olisi ainoa tai paras tapa toimia. Haluan vain todistaa, että materiaaleja voi käyttää hyvin monin tavoin. Mielikuvitus ja kekseliäisyys, joskus jopa pieni hulluus, ovat hyviä ominaisuuksia luokanopettajalle 🙂

 

Kustannukset

 

Olen oppinut ajattelemaan materiaalihankinnat kustannustehokkaasti – suurimmalle osalle opettajista tämä on varmasti tuttua. Siksi olen pyöritellyt myös aapisratkaisuni suhteen euroja ja miettinyt, mikä on kallista ja mikä ei. Tämä mielestäni ei ole.

 

Aapinen hankitaan lapselle eskarissa ja hän käyttää sitä kolme vuotta. Kirjan hankkimiskulut voi siis ajatuksissaan jakaa kolmelle vuodelle. Hankinta toki kohdistuu eskarivuoteen, mutta ainakin omissa kouluissani materiaalihankinnat ovat yksi kokonaisuus ja rehtorit ovat tämän ymmärtäneet hyvin. Ehkä siksi, että vaikka eskariin kohdistuu ”ylimääräinen” kirjahankinta, tämä tuo säästöä 1.-2. -luokan hankinnoissa. Eskareille olen usein hankkinut lisäksi edullisen kynätaitojen harjoitteluun sopivan kirjan tai vihkosen. Nämä yhteensä maksavat hiukan enemmän kuin perinteisempi eskarikirja, mutta hankintamalli tuo säästöä muille luokille.

 

Ekaluokkalaisille tilaan syksyn aapiseen liittyvän tehtäväkirjan, jossa opetellaan kirjainmuodot. Sen lisäksi usein olen tilannut ekaluokan keväälle oikeinkirjoitukseen ja kielentuntemukseen sopivan kirjan, jota yleensä on vielä jatkettu kakkosen syksyllä. 

 

Tokaluokkaisille tilaan yhden tai kaksi kielentuntemukseen ja/tai tekstitaitoihin keskittyvää kirjaa. Usein teen niin, että toinen kirja on ylöspäin eriyttävä, eivätkä kaikki sitä käytä.

 

Kolmeksi vuodeksi lapsille siis hankitaan aapinen sekä yhteensä 4-5 tehtäväkirjaa, ja lisäksi useita vihkoja. 

 

aapinen