Aapinen on edelleenkin asia, joka tulee useimmille ihmisille mieleen ensimmäisestä luokasta, kouluun menosta ja lukemaan oppimisesta. Se on myös edelleen lapsille tärkeä asia – tai ainakin siitä pystyy sellaisen heille tekemään. Keksin vuosia sitten vähän vahingossa, miten aapiskirjasta saa tehokkaasti hyödyn irti käyttämällä sitä lapsen kaikkien alkuluokkavuosien ajan. Ei ollenkaan huono juttu myöskään materiaalien kustannusnäkökulmasta: sama kirja toimii kolme vuotta.

Miksi sama aapinen kolmen vuoden ajan?

Tämän idean takana oli tuskastuminen ja turhautuminen. Opetus oli ihan ok ja lapset kyllä oppivat lukemaan, mutta silti tunnistin kokonaisuudessa heikkoja tai jotenkin haastavalta tuntuvia kohtia.

Jouduin jatkuvasti tasapainoilemaan ajankäytön kanssa. Yhdysluokka, jossa on kolme eri ikäryhmää, on joissain asioissa ajankäytöllisesti haastava. Kun jokaisella ryhmällä oli omat kirjansa ja niiden kehystarinat, piti viikkoon mahduttaa monta tuokiota. 

Olin myös itse aivan sekaisin eskarimateriaalin, aapisen ja lukukirjan hahmojen kanssa. Osittain kirjoissa seikkailivat samat pupujussit, mutta jokaisessa oli myös omia erityishahmoja, jotka puuttuivat muilta luokka-asteilla. Jos minä en muistanut otusten nimiä, oli joillakin lapsillakin hankaluuksia. Osalle lapsista on etu, ettei energiaa tarvitse käyttää ylimääräiseen muistamiseen. Eikä lapsia todellakaan auttanut, että opettaja ja muut aikuiset sekoilivat nimissä!

Harmittelin myös käyttämättömäksi jäävää materiaalia. Toki kaikkeen valmiiseen materiaaliin kuuluu valikointi. Mutta nyt jouduin jättämään pois paljon sellaistakin, jota pidin hyvänä ja käyttökelpoisena.

Ratkaisu ongelmiin

Ratkaisu ongelmiin oli niin yksinkertainen, että epäilin voiko se edes toimia. Miksi yrittää ympätä jokaiselle ikäryhmälle omaa materiaalia, miksi ei voisi käyttää yhteistä? Vastaus on: kyllä voi käyttää ja kyllä toimii!

Koska epäilin itsekin, arvaan että tätä epäilee moni muukin. Siksi muutama puolustava lause – ehkä niihin ensimmäisenä mieleen tuleviin epäilyksiin. 

• Ei, eskareita ei missään tapauksessa yritetä opettaa lukemaan, vaikka heillä aapiset onkin.
• Kyllä, tokaluokkalaisille löytyy aapisesta sopivaa materiaalia. 
• Ei, aapinen ei missään tapauksessa ole ainoa käytössä oleva äidinkielen materiaali.
• Ei, yllättävää kyllä lapset eivät kyllästy samaan, kolme vuotta käytössä olevaan kirjaan.
• Ei, vanhemmatkaan eivät suuremmin epäile järjestelyä. Itse asiassa selvisi, etteivät kaikki kouluelämän suhteen aktiivisetkaan vanhemmat kiinnittäneet huomiota siihen, että sama kirja pyörii mukana vuodesta toiseen 🙂

Mitä aapisella sitten tehdään?

Eskarit ja aapinen

Eskarit käyttävät aapista kaikista vähiten, mutta heille kirjalla on aivan mieletön statusmerkitys! Eskarilaiset yleensä ihailevat ja varmaan vähän kadehtivat koululaisten kirjoja. On hienoa saada oma kirja, joka on vielä ihan samanlainen kuin koululaisilla.

Ihan kaikkia aapisia en tunne, mutta luulisin kaikissa olevan varsinkin alussa keskeisiä kehyskertomuksia. Nämä kertomukset esittelevät aapisen henkilöt ja tärkeät tapahtumapaikat. Myös myöhemmin kirjassa voi olla tarinoita, jotka on hyvä tuntea ja jotka auttavat ymmärtämään myöhempien tekstien tapahtumia. Nämä tarinat käsittelemme jollain tavalla koko alkuluokan porukalla. Ne tulevat lapsille kolme kertaa. Jotkut lapset muistavat ne jo entuudestaan ja saattavat olla siitä ilahtuneita ja vähän ylpeitäkin. Jotkut taas eivät muista tapahtumia jopa ollenkaan tai ainakaan kovin tarkasti, vaikka teksti olisi jo kolmatta kertaa esissä. Tätä toistamista pelkäsin etukäteen, mutta huoli oli turha.

Syksyn tarinat, joiden yhteydessä opitaan kirjaimet, käydään läpi myös eskareiden kanssa. Tarina kuunnellaan, siitä jutellaan, tehdään ehkä jokin tehtävä. Melko kevyesti, mutta eskarit kuitenkin tuntevat olevansa käsittelyssä mukana.

Eniten käytän eskareiden kanssa aapista edellä mainittujen tarinoiden lisäksi kuvatehtäviin, peleihin ja lauluihin. Kaikki sellaista sisältöä, joka eskariin kuuluu. Nyt vain materiaali on kätevästi valmiina omassa aapiskirjassa!

Ekaluokkalaiset ja aapinen

Ekaluokkalaiset ovat se ikäryhmä, johon aapinen perinteisesti yhdistetään. Ja kyllä minäkin eniten käytän aapista juuri ekaluokkalaisten materiaalina.

Ekaluokkalaiset ovat tietenkin mukana keskeisten tarinoiden käsittelyssä ja kirjaintarinoissa. Nämä tuokiot ovat koko alkuluokan yhteisiä. Tämän lisäksi käytän aapista ja myös harjoituskirjoja ihan normaaliin tapaan lukemisen ja kirjoittamisen materiaalina ekaluokkalaisille. Poikkeuksena on se, että kirjainjaksojen jälkeen emme käytä läheskään kaikkia tarinoita. Näistä valitsen kokonaisuuksia vuosittain. Suurinpiirtein kaikki tarinat käydään kolmessa vuodessa, toiset perusteellisemmin, toiset vain pikaisesti.

Kirjaintarinoiden koko alkuluokan yhteisen käsittelyn jälkeen ekaluokkalaiset jatkavat työskentelyä vielä omana ryhmänään. Tästä lukemaanoppimiseen liittyvästä toiminnasta kirjoittelen joskus myöhemmin lisää.

Tokaluokkalaiset ja aapinen

Löytyykö aapisesta tokaluokkalaisille luettavaa? Kyllä löytyy. Tokaluokkalaisetkin ovat mukana keskeisten tarinoiden käsittelyssä ja kirjaintarinoissa. Ne kuunnellaan yhdessä ja tehdään ehkä jokin pieni tehtävä. Aikaa ei mene paljon, mutta tunne yhteisestä tekemisestä syntyy.

Kevään tekstejä kirjainjaksojen jälkeen eka- ja tokaluokkalaiset opiskelevat osittain yhdessä. Aapisen ylöspäin eriytetyt tekstit riittävät useimmille tokaluokkalaisille oikein hyvin lukemisen perusharjoitusmateriaaliksi. Taitaville lukijoille ne toki ovat helppoja, mutta heidän lukutaidon kehitykselleen se ei ole mikään ongelma. Useimmat lapset pitävät siitä, että pääsevät mukaan yhteiseenkin tekemiseen.

Nimittäin yhteisen lukemisen lisäksi koululaisilla on paljon omatasoista tekemistä. Aapinen on kaikessa lukemisessa vain pieni osa. Alkuluokassa luetaan paljon omia kirjoja sekä lisämateriaalien lukemisen ymmärtämisen ja lukutekniikan tehtäviä.

Haastetta ja oman tasoista lukemista löytyy varmasti kaikille, vaikka yhteistä aapista käytämmekin. Aapinen on alkuluokan koko porukan tekemistä, yhteishenkeä lisäävä juttu. Siitä myös löytyy helposti heti käsillä olevaa materiaalia.