Yhdysluokka on aihe, josta on pitänyt kirjoitella jo pidemmän aikaa. Tuntuu että tasaisin väliajoin puolustelen yhdysluokkaa. Ei se ole mikään huono ratkaisu tai välttämätön paha! Ei ollenkaan, vaikka usein niin taidetaan ajatella.
Yhdysluokkaa pidetään helposti pakkoratkaisuna. Ja on tietenkin totta, että pienissä kouluissa ei muuta vaihtoehtoa ole. Jos lapsia on tosi vähän, ei ole taloudellisesti mahdollista – eikä millään tavalla muutenkaan järkevää – pitää lapsia erillisluokissa. Pienessä koulussa yhdysluokka on siis ainoa vaihtoehto. Mutta isompien lapsimäärien kanssakin se olisi mahdollista paljon useammin, kuin mitä nykyisin tehdään. Itseasiassa moni oman luokkani työtapa on ideoitu isojen koulujen yhdysluokista 🙂
Ehkä siksi, että yhdysluokka on harvinaisempi järjestely ja siksi monelle vieras, sitä vähän kauhistellaan ja varotaan. Onhan yhdysluokassa paljon pohdittavaa ja suunniteltavaa. Mutta niin on erillisluokissakin! Yhdysluokassa on myös paljon tilanteita, jotka eivät uskoakseni eroa millään tavalla erillisluokista. Eniten ajattelen kuitenkin niin, että yhdysluokka tarjoaa mielettömän hienoja mahdollisuuksia.
Mikä yhdysluokka on?
Yhdysluokassa oppilasryhmä koostuu kahden tai useamman luokka-asteen lapsista. Kun vaikkapa luokassa 2B on vain kakkosluokkalaisia, on luokassa 1-2 sekä eka- että tokaluokkalaisia. Ja omassa ryhmässäni 0-2 vielä eskarit päälle!!
Kaikilla oppitunneilla ei välttämättä ole koko ryhmä samaan aikaan paikalla. Yhdysluokkaan toivoisi riittävää tuntiresurssia, niin että jakotunneilla pystyisi järjestämään luokkatasoista tai pienemmän ryhmän opetusta. Omassa luokassani tänä vuonna on yksi jakotunti. Sen lisäksi eskareiden tuntimäärä on kaksi viikkotuntia koululaisia pienempi. Näiden avulla järjestän todellisia tehotunteja yleensä äidinkielessä ja matematiikassa.
Tavallisimpia ovat kahden luokka-asteen yhdistelmät, mutta muitakin on. Tällainen alkuopetuksen ja eskarin yhdistelmä toimii mielestäni hyvin. Tavallisia yhdistelmiä ovat myös 3-4 ja 5-6. Omasta mielestäni järkevää on yhdistää luokat, joissa on samantapainen opetussuunnitelma. Nivelvaiheen ylittävä yhdysluokka esimerkiksi 2-3 tuntuisi minusta haasteelliselta. Mielenkiintoista olisi kuulla joltain tuollaista yhdistelmää opettaneelta, millaista luokan arki ja oppiminen on.
Yhdysluokassa yleensä osa oppilaista siirtyy lukuvuoden vaihtuessa uuteen luokkaan ja osa jää jatkamaan ryhmään uusien lasten kanssa. Esimerkiksi omassa Alkuluokassani kakkoset siirtyvät uudelle opettajalle 3-4 -luokkaan, ja meidän ryhmäämme tulevat uudet eskarit. Tätä pidän ryhmädynamiikan kannalta erinomaisena. Joka syksy ryhmässä on uusia lapsia, joten uusiin ihmisiin tutustuminen ja ryhmäytyminen tulevat automaattisesti hoidetuiksi syksyllä. Jos on vaikkapa muuttavia lapsia, jotka aloittavat heille vieraassa luokassa ekalla tai tokalla, he eivät suinkaan ole ainoita ryhmänsä uusia. Tämän olen kokenut helpottavana asiana. Toisaalta jos ryhmässä on lasten välillä hankaluuksia, on tässä uusi mahdollisuus. Uudet ryhmän jäsenet saattavat laittaa hyvällä tavalla pakkaa vähän sekaisin.
Ryhmän toiminnan tekee jotenkin leppoisaksi ja lämminhenkiseksi se, että porukassa on aina osa toisilleen tuttuja lapsia. Kaikki eivät ole samaan aikaan etsimässä paikkaansa uudessa porukassa. Yleensä uudet eskarit otetaan erittäin hyvin ja huolehtivasti vastaan. On kunnia-asia olla ryhmän ”iso”, joka jo osaa ja joka vuorollaan huolehtii. Juuri on käsillä se aika, kun teemme kutsukortit uusille eskareille. Tiedän jo nyt, että heidät toivotetaan hienosti tervetulleiksi! Uusien lasten tuleminen Alkuluokkaan on kaikille iloinen asia.
Miksi pidän yhdysluokasta?
On tilanteita, joissa yhdysluokka on työläs. Varsinkin alkusyksystä, kun uudet eskarit tarvitsevat paljon apua ja ekaluokkalaiset ovat koululaisina vielä aloittelijoita, ei opettajalta työt lopu! Oppiaineissa äidinkieltä ja matematiikkaa on alkuopetuksessa paljon. Ne ovat myös sellaisia oppiaineita, että sisällöt ja lasten taidot ovat kaukana toisistaan. Toisaalta on monia oppiaineita, joissa ei ole ratkaisevaa minkä ikäinen olet. Monet sisällöt pystyy toteuttamaan kaikille yhteisesti.
Miksi sitten niin kovasti pidän yhdysluokasta oppimisympäristönä? Yhdysluokassa on paljon asioita, joita lapset opettavat toinen toisilleen. Mallioppiminen on tehokasta. Kun huolehdin, että luokassa on hyvät toimintatavat ja oppimiskulttuuri, siirtävät ”vanhat” oppilaani nämä uusille hyvin tehokkaasti. Totta kai minä huolehdin ja opastan, mutta kun pienemmät seuraavat – usein vielä arvostaen ja ihaillen – isompia, on oppiminen vaikuttavampaa.
Huolehtiminen, auttaminen ja välittäminen tulevat myös automaattisesti. En sano, ettei näin olisi erillisluokassa. Mutta jotenkin on helppoa lapsille ottaa mukaan ne uudet pienet. Ja missä muussa ympäristössä jo tokaluokkalainen saa ottaa itselleen ison ja osaavan henkilön roolin? Erittäin voimaannuttavaa ja itsetuntoa hoitavaa. Tähän asemaan pääsee koko ikäluokka, eivät vain ne luokan parhaimmat ja nokkelimmat.
Eriyttäminen toteutuu yhdysluokassa luontevasti. Tämä ei välttämättä mitenkään eroa erillisluokan toiminnasta. Eiköhän ole niin, että melko lailla samat ääripäät taitoeroissa löytyy erillisluokasta kuin yhdysluokastakin. Yhdysluokassa vaan on todella luontevaa, että lapset tekevät eri tehtäviä. Itse opetan matematiikkaa ja paljon äidinkielenkin perustaidoista yksilöllisesti etenevään tahtiin, joten jatkuva eriyttäminen on itsestäänselvyys. Taidot eivät välttämättä ollenkaan mene iän mukaisesti. Esimerkiksi jossain askartelutyössä ei työn jälki tai työskentelyn vaivattomuus riipu iästä.
Yhdysluokkaa pidetään kai yleisesti opettajalle työläänä. Niin se monessa asiassa onkin, mutta on myös isoja helpotuksia. Itse pidän kovasti siitä, että kaikki lapset eivät ole minulle uusia yhtä aikaa. Suurinpiirtein kolmannes on uusia, loput tunnen jo ennestään. Koska hyvä opetus ja Alkuluokan Aakkosten tyyliin tehty oppimisympäristö vaatii hyvää oppilaantuntemusta, pidän tätä isona etuna. Samoin uudet vanhemmat ehdin ja jaksan opastaa hyvin heille uusiin asioihin.
Yhdysluokan vuosikello
Ensi syksyyn alamme valmistautua nyt. Pian lähtevät kutsukirjeet uusille eskareille. Jo tässä vaiheessa he saavat tietää, mihin väriryhmään tulevat. Väriryhmät ovat kuin pieni perhe luokan sisällä. Jokaisessa väriryhmässä on eskareita, ekaluokkalaisia ja tokaluokkalaisia. Nykyiset eskarit ja ekaluokkalaiset ottavat huolehtiakseen nämä uudet eskarit, ja sen he tekevät todella innokkaasti!
Tokaluokkalaiset alkavat valmistautua siirtymiseen kolmasluokkaan. He tietävät jo tulevat luokkakaverinsa, nelosluokkalaiset. Vanhoja tuttuja viime vuodesta, silloinhan he olivat yhdessä Alkuluokassa. Tutustumispäivänä uudet eskarit viettävät päivän Alkuluokassa, tulevat kolmoset puolestaan 3-4 -luokassa.
Syksyllä opettelemme luokan tapoja ja perehdytämme uudet eskarit Alkuluokan elämään. Tutustumme pikkuhiljaa. Jossain vaiheessa huomaamme, että tästä uudistuneesta ryhmästä on tullut ”Meidän luokka”.
Roolit opitaan vähitellen. Lapset tietävät, mitä on tulossa ja kasvavat uuteen asemaansa ryhmässä. Kun vuosi on oltu yhdessä, ollaan taas valmiit ottamaan vastaan uudet eskarit. Elämä rullaa eteenpäin.
Kun luokassamme käy vierailijoita, olen jotenkin kovin ilahtunut, kun he eivät tunnista lapsia eskareiksi tai ekaluokkalaisiksi tai tokaluokkalaisiksi. Silloin olen mielestäni onnistunut järjestämään lapsen tasoista toimintaa. En iän mukaan, vaan taitojen ja tarpeiden mukaan.
Kuva AnnaliseArt Pixabaystä.