Yhdessä toimiminen muiden ihmisten kanssa on yksi tärkeimpiä asioita, mitä eskarissa ja perusopetuksessa opitaan. On vaikea tai jopa mahdoton sanoa, mitä taitoja nykylapset tulevat elämänsä aikana tarvitsemaan. Mutta yksi on varma: yhteistyö- ja vuorovaikutustaitoja tarvitsevat kaikki.

 

Siksi on tärkeää opettaa lapsille monipuolisesti yhdessä tekemistä, ja tässä tarvitaan ryhmiä. On toki olemassa ajatuksia siitä, että sosiaaliset taidot opitaan parhaiten toimimalla sattumanvaraisesti milloin kenenkin kanssa. Itse pidän hyvänä tapaa, että lapsi tutustuu ensin pieneen omaan “kotiryhmäänsä”. Kun siinä toimiminen tuntuu tutulta ja turvalliselta, laajennetaan vähitellen yhteistoimintaa isompiin ympyröihin.  Tavoitteena on sellaiset yhteistyötaidot, että voi työskennellä kaikkien kanssa.

 

Pysyvät ryhmät = väriryhmät

 

Omissa alkuluokissani olen käyttänyt pysyviä, heterogeenisiä ryhmiä. Tämän olen havainnut monella tavalla hyväksi ja toimivaksi ratkaisuksi. Ryhmät ovat kotiryhmiä, vähän kuin pieniä perheitä koko alkuluokan sisällä. Lapsia alkuluokissani on ollut noin 15-30, yhdessä ryhmässä 3-8. Ihannekoko olisi noin 5-6 lasta, mutta ryhmäjakoon vaikuttaa tietenkin monta käytännön asiaa. Pyrin aina keksimään asioille lapsille sopivat nimitykset. Sellaiset, että ne on helppo muistaa ja sana kertoo lapselle heti, mistä on kysymys. Yksi näistä on väriryhmä. Ylläri, ylläri! Emme käytä arkipuheessa termiä heterogeeninen ryhmä, vaan puhumme väriryhmistä. “Punaiset, ottakaa kirjat mukaan ja tulkaa lukunurkkaan.”

 

Yleensä ryhmiä on ollut neljä. Neljä on kätevä määrä, alkuluokan saa silloin helposti jaettua myös kahteen osaan. Kerran ryhmiä on ollut viisi, tänä syksynä muodostan todennäköisesti kolme ryhmää. 

 

Syksyllä tutustuminen aloitetaan omasta väriryhmästä. Joillekin lapsille tämä tekee eskarin tai koulun aloittamisen huomattavasti helpommaksi – jos se on tuntunut kovin jännittävältä. Sopivalla ohjelmalla pystyy nopeasti tutustumaan oman väriryhmän lapsiin. Sitten onkin mukava ryhmän yhdessä ottaa koulumaailmaa haltuun, tarvittaessa toinen toistaan tukien.

 

Väriryhmät ovat heterogeenisiä ja pysyviä. On oltava hyvin perusteltu syy, että ryhmiä vaihdetaan kesken lukukauden tai edes kesken lapsen alkuluokkauran. Pysyvyys on yksi turvallisuutta tuova tekijä. Jos lapsilla on vaikka keskinäisiä kiistoja, ne opetellaan ratkaisemaan. Toiminnan suunnittelun kannalta on helpotus, jos ryhmät ovat keskenään samansuuruisia. Tämä ei aina ole mahdollista, jos vaikkapa kouluvuoden aikana muuttaa uusia lapsia tai lapsia lähtee ryhmästä pois. 

 

Väriryhmä on kuin alkuluokka pienoiskoossa. Ryhmään tulee syksyllä uusia eskareita, valtaosa ryhmästä on jo toisilleen tuttuja. Pienessä ryhmässä tämä on rauhoittava tekijä, ihan kuten koko alkuluokassa. Kaikkien ei tarvitse etsiä paikkaansa – tämä on merkittävästi ryhmää rauhoittava tekijä. “Vanhat alkuluokkalaiset” ottavat yleensä liikuttavan huolehtivaisen roolin suhteessa uusiin tulijoihin. Tämä on myös mahtava itsetuntoa kohottava tilanne: minä osaan ja pystyn neuvomaan ja auttamaan uusia alkuluokkalaisia.

 

Heterogeeniset ryhmät saadaan aikaan, kun jokaiseen ryhmään tulee lapsia eskarista, ekalta ja tokalta. Suurin piirtein saman verran, jos se on mahdollista. Jos lapsista on etukäteistietoa (kuten yleensä ainakin tutustumispäivän jälkeen hiukan on), voi sitä käyttää ryhmäjaossa apuna. Lapsia, joilla on tuen tarvetta, kannattaa jakaa tasaisesti ryhmiin. Jos on tiedossa esimerkiksi lukutaito, ei missään tapauksessa ole hyvä laittaa taitavia lukijoita samaan ryhmään. Vaan tavoite on todellakin tehdä ryhmistä heterogeeniset.

 

Miksi heterogeeniset ryhmät?

 

Heterogeenissa ryhmissä oman kokemukseni mukaan opitaan hyvin toimimaan erilaisten ihmisten kanssa. Opitaan arvostamaan erilaisuutta ja erilaisia taitoja: minä olen taitava lukemaan, sinä osaat piirtää upeita kuvia. Lapset osaavat myös mahtavasti opettaa toisiaan. Voimavara, joka on suureksi avuksi opettajalle! Ja mikä vielä tärkeämpää, vertaisoppiminen on yleensä erittäin tehokasta. Heterogeenissa ryhmissä keksitään yleensä monipuolisia ratkaisuja tehdä asioita. Erilaisuus on rikkaus.

 

Jos ryhmät olisivat vaikkapa taitojen mukaan jaettu, pelkään että tulisi enemmän arvostelevaa suhtautumista toisten taitoihin. “Me osataan lukea hyvin ja siksi olemme parempia.” En osaa tätä oikein hyvin ilmaista, mutta ehkä ymmärrät mitä tarkoitan. Tai jos käytettäisiin pelkästään ikään perustuvaa jaottelua, tulisi tämä ikiaikainen asetelma: pienet eivät osaa, pienet eivät saa tehdä näin jne.

+ Alkuluokkabonus

Väriryhmistä muodostuu lapsille tärkeä oma ympäristö koulussa. On hauska kuunnella, kun vuosien päästä muistellaan omaa väriryhmää. “Ai sinäkin olit keltainen!” Väriryhmistä saa myös näppärästi tehtyä esimerkiksi koko koulun teemapäiviin ryhmäjaon.

 

 

Tarvitaan muitakin ryhmäjakoja. Esimerkiksi äidinkielessä käytän paljon taitoihin perustuvaa ryhmittelyä. Joskus on sellaista sisältöä, joka on hyvä toteuttaa iän mukaisissa ryhmissä: eskarit, ekat ja tokat omina ryhminään. Näistä lisää myöhemmin!

 

 

 

Kuva InspiredImages Pixabaystä

Ei tuloksia

Hakemaasi sivua ei löytynyt. Yritä muuttaa hakuasi, tai käytä yläpuolella olevaa navigointia löytääksesi kirjoituksen.