Pitkä välitunti on asia, jolla voi vaikuttaa paljon koulupäivän rakenteeseen ja olemukseen. Olen käyttänyt pitkää välituntia oikeastaan aina. Tuntuisi lähes väkivallalta yrittää muokata toiminta 45 minuutin jaksoihin. Ja vielä pahemmalta väkivallata laittaa lapset ulos 15 minuutiksi. Juuri kun viimeiset ovat ehtineet ulos, kello soikin jo sisälle… Pitkän välitunnin lisäksi olen kyllä käyttänyt näitä lyhyitä, yleensä syynä on ollut saada ryhmämme rytmi sovitettua muun koulun rytmiin. Tiedän siis senkin, mitä on kun leikit ja pelit on juuri ehditty aloittaa kellojen soidessa välitunnin loppumisen merkiksi.

 

 Miten päivä rytmittyy pitkän välitunnin kanssa?

 

Tämä on taas asia, mihin ei ole oikeaa vastausta. Jokaisen ryhmän toimintaan vaikuttaa monia ulkopuolelta tulevia asioita, jotka on huomioitava: ruokailuajat, koulukyydit, yhteisten opettajien tunnit… Pääsääntöisesti alkuluokkamme päivärytmi on ollut suurinpiirtein tällainen tavallisena neljän oppitunnin päivänä:

klo 8.30-10.30 Toimintaa

klo 10.30-11.45 Ruokailu + pitkä välitunti

klo 11.45-12.30 Toimintaa

klo 12.30-  Mahdollinen jakotunti, tukiopetus yms. 

 

Tarkkaavainen lukija saattaa ihmetellä, minne on hävinnyt 15 minuuttia oppituntiaikaa. Yksi alkuluokkatoiminnan laatutekijä on joustavuus. Hyvällä pelisilmällä saa tehtyä parannuksia kouluelämään. Eikä muutama minuutti sinne tänne ole ongelma. Mutta kyllä tässä se puuttuvakin 15 minuuttia on oikeasti mietitty! Ruokailuun lähdetään porrastetusti, päivästä riippuen eri ryhmä ensin. Ehkä useimmiten eskarit, joilla menee aikaa pukemiseen ja siirtymiseen yleensä hiukan enemmän. 

 

Ryhmä, joka lähtee ruokailuun myöhemmin, saa pienen mutta tehokkaan hetken. Tämä on vähän kuin pieni jakotunti ilman mitään ylimääräistä tuntiresurssia. Mikä parasta, lisähetken voi antaa niille lapsille, jotka sitä sillä kertaa tarvitsevat. Tietylle ikäryhmälle johonkin omaan juttuun, lisäapua tarvitseville, heille joilla on rästihommia. Se täytyy tietenkin muistaa, että vuoro kiertää oikeudenmukaisesti. 

  

Miten ruokailuun lähteminen onnistuu porrastaen? Ei aina onnistukaan, mutta tämä on taas niitä kohtia, joissa on hyvä avoimin mielin miettiä vaihtoehtoja. Jos luokassa on ohjaaja, ratkaisu on helppo. Reitti ruokailuun voi olla myös niin lyhyt ja selkeä, että lapset voivat siirtyä ruokailuun itse (tässä tapauksessa tietenkin on sovittu, miten valvonta hoituu ruokailussa). Tai voisiko naapuriluokan ope ottaa osan lapsista mukaansa? Tässä vastavuoroisuus on tehokkuutta. Kun koulun aikuiset miettivät näitä avunantosopimuksiaan yhdessä, saadaan resurssit tehokkaasti käyttöön ja lapset hyötyvät.

 

Pitkän välitunnin plussat…

 

+ Koulupäivästä tulee yhtenäisempi kokonaisuus. Esimerkkipäivässä on aamupäivällä kahden tunnin toimintajakso. Sen voi joinain päivinä käyttää yhtenä kokonaisuutena, tai pilkkoa vaikkapa neljään puolen tunnin erilliseen toimintaan. Tässä esimerkiksi pistetyöskentely toimii mainiosti.

+ Tunnelma on rauhallisempi, kun ei tarvitse vahtia kelloa aivan jatkuvasti. Toki ajankulusta pitää olla perillä, mutta toimintaa ei tarvitse katkaista useasti välituntien vuoksi.

 + Lapset oppivat vaihtelevaan työskentelyyn ja eri mittaisiin tuokioihin.

 + Aikuisten on helpompi järjestää monipuolista työskentelyä

 + Lapsia, joille siirtymät on hankalia, lyhyiden välituntien poisjääminen helpottaa. Varmasti tuttu tilanne: kun on viimein saanut aloittamisen haasteista kärsivän pikkumussukan työssään alkuun, tunti onkin loppu ja pitää siivota tavarat pois…

 + Pitkällä välitunnilla oikeasti ehtii tekemään ja touhuamaan. Lasten leikit ovat monipuolisempia ja pitkäjänteisempiä. Lapset malttavat rakentaa hienoja leikkejä, koska tietävät siihen olevan aikaa. 

 + Mahdollisuus liikkumiseen on aivan toisenlainen kuin lyhyellä välkällä. Jopa luistelu ja hiihto ovat joinain vuosina onnistuneet.

+ Oppilaantuntemus kasvaa. Kun lapset leikkivät ja pelaavat pidempiä tuokioita, on aikuisilla mahdollisuus seurata ja nähdä heitä taas vähän eri näkökulmasta.

 + Jos on resursseja, voisi välitunnilla pitää myös kerhotyyppistä toimintaa. Tästä minulla on hyvin vähän kokemusta, olen lähinnä vain haaveillut 🙂

 

 … ja miinukset

 

– Välituntivalvonnat. Tämä vaatii usein kovasti miettimistä. Todellisuus ei aina vastaa haaveita, esimerkiksi porrastaen ruokailuun lähtemisestä on täytynyt joskus luopua ehtiäkseen välitunnille.

 – Jos muut luokat eivät käytä pitkää välituntia, jää aika muiden luokkien lasten kanssa vähemmäksi. Osalle lapsista tämä on ihan toisinpäin, heille plussa: aremmat lapset saattavat tehdä välitunneilla ihan toisenlaisia juttuja silloin kun pihalla on vähemmän lapsia.

 

 

Kuten plussien ja miinusten suhteesta näkee, minä olen pitkien välituntien kannattaja!

 

 

 

Kuva mac123 Pixabaystä