Plussat…
+ Sopivan tasoista tekemistä, ei liian vaikeaa eikä liian helppoa. Koen pääseväni usein tilanteeseen, että toiminta sijoittuu lapsen lähikehityksen vyöhykkeelle.
+ Toiminta tukee itsetuntoa. Kun onnistuu, tulee osaamisen tunne. Kun kokee osaavansa, uskaltaa ja jaksaa yrittää.
+ Lahjakkaillekin sopivaa tekemistä. Ei vain odottelua ja lisätehtäviä tavallisten tehtävien jälkeen.
+ Tehokasta ajankäyttöä, tyhjäkäyntiajat koulupäivästä pois. Esimerkiksi luokkaan tullessa voi aloittaa työskentelyn heti.
+ Kun uuden asian opetus tapahtuu yksilöllisesti, kehittyy aikuisen oppilaantuntemus. Heti tietää, kuka osaa ja kuka tarvitsee lisäapua.
+ Motivaatio kasvaa. Kun tekeminen on sopivan tasoista, innostus ja motivaatio yleensä lisääntyvät.
+ Vertailu lasten kesken vähenee. Kun jokainen lapsi tekee tehtäviä omaan tahtiin, ei luokassa kuulu kommentteja ”vastako olet ekalla sivulla”. Yleensä menee muutama viikko uuden lapsen kanssa, että hän unohtaa vertailun.
+ Tukea tarvitseville järjestyy aikaa, kun taitavat oppilaat voi työllistää kevyemmällä ohjauksella.
+ Omatahtisessa opiskelussa jostain syystä ehditään paljon. Se tarkoittaa paljon treeniä.
+ Kustannustehokasta. Materiaalit käytetään tarkasti. Oppikirjasta tehdään paljon tehtäviä. Mikä tahansa tehtävä voi olla lapselle kertaustehtävä, perusharjoitus tai pulmatehtävä – riippuen siitä, missä oppimisen vaiheessa se hänelle tarjotaan. Pelejä ja lisämateriaaleja tarvitaan vain vähän, kun koko ryhmä ei tarvitse niitä samaan aikaan.
+ Hyvä oppimistulokset. Tätä en edes yritä perustella puolueettomasti. Minusta vain tuntuu siltä, että hyvin opitaan!
… ja miinukset
– Alkusyksy ekaluokkalaisten kanssa haastava. Alussa uutta asiaa ja uudenlaisia tehtävätyyppejä tulee jatkuvasti eteen. Omatoimisuus on tietenkin alussa vähäistä.
– Ajoittainen kaaos. Kun huono tuuri käy, tarvitsee useampi lapsi opetusta uudessa asiassa, joku tukea kertauksessa, joku tarvitsee uuden vihkon, jollain on huono päivä…
– Sopiva oppikirja. Täydellistä oppikirjaa ei ole, toisaalta millä tahansa kirjasarjalla pärjää. Haluaisin kirjan, jossa ei ole valmiiksi lajiteltu tehtäviä perustehtäviksi, kotitehtäviksi tai lisätehtäviksi. Samoin vuodenaikaan sidottu kuvitus tuo turhaan ajatuksia, milloin pitäisi olla missäkin kohdassa kirjaa.
– Työläys opettajalle. Jossain kohdassa kyllä. Oppimateriaalien suunnittelu, pelien etsiminen, toiminnallisten materiaalien valmistelu toki vievät aikaa. Toisaalta: kun jonkin jutun on valmistellut, siitä on hyötyä ja iloa moneksi kerraksi.