Olen toteuttanut alkuopetuksen matematiikan opetuksen lapsen omassa tahdissa jo vuosia. Idean juuret ovat itse asiassa jopa viime vuosituhannella, ja silloin tapahtuivat ensimmäiset kokeilutkin. Nyt en vaihtaisi tätä tapaa pois mistään hinnasta. Tuntuisi ahdistavalta laittaa kaikki tekemään asioita samaan tahtiin.

Tekstiä kirjoittaessani huomasin, miten iso asia omatahtisuus matematiikassa onkaan. Siksi aiheesta tulee postaussarja, en osaa kertoa ajatuksiani lyhyesti. Tässä tekstissä on luvassa historiaa. Kerron syitä siihen, miksi olen päätynyt tällaiseen ratkaisuun.

 

Miksi?

 

Tähän ratkaisuun johti – kuten monta kertaa muulloinkin – ärtymys. Opetin matematiikkaa, lapset oppivat. Toiminta oli kohtuullista, riittävääkin. Ei hyvää, erinomaista, eikä todellakaan täydellistä. Oli turhautumista sekä itselläni että lapsilla. Tiedättehän yhteisen tuokion vaikkapa uuden aiheen parissa. Niin pientä opetusryhmää ei ole, ettei käsittelytapa olisi jollekin liian helppo, jollekin liian vaikea.

 

Onko riittävää, jos 20 lapsen ryhmässä huomaa noin kolmella tyypillä lamppujen syttyvän, silmien tuikkivan, hoksaamista tapahtuvan? Osa on täysin tylsistyneitä – he hoksasivat asian ennen kuin opettaja ehti aloittaa. Osa on aivan pihalla, ja heidän luonaan opettaja kiertää opettamassa asian uudelleen yhteisen tuokion jälkeen. Onko tässä mitään järkeä? Mielestäni ei ollut. Pääasiassa ajan tuhlausta.

 

Ajan tuhlauksen lisäksi ongelmaksi muodostuu lasten käyttäytyminen. Kun tylsistyy tai jos ei osaa, on seurauksena helposti käytösongelmia. Homma menee vielä enemmän pieleen. Nämä kolme oppilasta ketkä olisivat oikeasti hyötyneet opetuksesta, joutuvat odottamaan opettajan selvitellessä häiriökäytöstilanteita. Yksi iso hyöty tästä kaikesta oli, nimittäin ärtymys. Ärtymys, mikä mahtava voimavara! Ja ärtymyksen seurauksena uusien ratkaisujen miettiminen.

 

Pohdin asiaa pitkään ja keräsin rohkeutta, vuosia. Oppisisältö täytyy tuntea hyvin. On esimerkiksi osattava ajatella joustavuuden rajat: kakkosen keväällä täytyy olla sellaiset taidot, että lapsi voi siirtyä kolmannelle luokalle. Nyt tiedän, minkä verran uskallan antaa aikaa perusasioiden oppimiselle. On esimerkiksi ihan turha mennä ekaluokkalaisen kanssa kymmenylitykseen (johon useimmat kirjasarjat joulun jälkeen ohjaavat), jos taidot lukualueella 0-10 ovat vielä hatarat. Mutta miten kauan uskallan odottaa? Yleensä käy niin, että kun on rauhassa antanut aikaa kehityksessä tuleekin jossain vaiheessa selkeä hyppäys eteenpäin.

 

Viimein uskalsin kokeilla, ja kuten kirjoitin: paluuta ei ole. Ensimmäisenä syksynä testasin ekaluokan kanssa, tokaluokkalaisilla jatkoin perinteisesti. Tämä oli luontevaa, sillä ekaluokkalaisten taidot ovat tunnetusti hyvin vaihtelevat ja ekaluokan matematiikan syksyn kirjat sisällöiltään maltillisia. Kirjoja olen käyttänyt matematiikassa aina, koska yhdysluokassa täytyy olla aina tekemistä helposti saatavilla.

 

Seuraavana keväänä otin vähitellen mukaan kakkosia, aluksi jakso kerrallaan. Seuraavana syksynä olivatkin jo molemmat luokat täysillä mukana. Tämä toimi hyvin. Kuten kaikissa uudistuksissa, yleensä on viisasta edetä pienin askelin. Hyväkin uudistus voi mennä mönkään, jos muuttaa kaiken kerralla. Itse väsyy, eikä jaksakaan toteuttaa juttuja loppuun asti. Siksi kannattaa mielestäni innostuneenakin malttaa edetä pienin muutoksin, askel kerrallaan.

Eskareiden kanssa toimin vähän eri tavalla, siitä myöhemmin. Tosin myös eskarit opettelevat alusta asti siihen toimintatapaan ja ajatukseen, että kaikki eivät todellakaan tee samoja asioita samaan aikaan.

Suurin huoli liittyi itselläni ehkä siihen, että jos annan vähäisillä matemaattisilla valmiuksilla oleville lapsille paljon aikaa, riittävätkö alkuopetusvuodet? Onko lapsi valmis siirtymään kolmannelle luokalle? Huoli on ollut turha. Opetussuunnitelmassa vaaditut taidot opitaan kyllä. Bonuksena matemaattisesti lahjakkaiden lasten motivaatio säilyy hyvänä.

 

Omatahtinen matematiikan opetus herättää yleensä paljon kysymyksiä, niihin on tulossa vastauksia tulevissa postauksissa.

 

Lukujärjestys?

Materiaalit?

Miten opettaa uusi asia?

Onko matematiikka vain yksin työskentelyä?

Miten opettajan aika riittää?

Arviointi?

 

Kuva Pexels Pixapaystä