Jos pohjatyö eskarissa ja ekaluokalla lukemisen ja kirjoittamisen taitojen suhteen on onnistunut, on tokaluokka kaikenlaisen automatisoitumisen, helppouden, sujuvuuden ja nopeuden kehittämisen aikaa. Jos hyvin käy, pieni lukija syttyy tässä vaiheessa liekkeihin. Toki onnistumista ja hauskuutta koetaan jatkuvasti, aiempinakin vuosina. Mutta tokaluokkalainen pääsee nauttimaan lukemisen tuottamasta ilosta ja mielihyvästä ihan lukemisen itsensä vuoksi. Ihanne olisi, jos jo tässä vaiheessa varmistuisi että on syntynyt lukeva ihminen!

Alkuluokassa tokaluokkalaisen asema on aika hieno. Kahdeksanvuotias pääsee olemaan oppipoika-kisälli-mestari -järjestelmän mestari! Eihän se ihan näin suoraviivaisesti mene. Taidot eivät suinkaan ole aina iästä riippuvaisia. Mutta kaikille tokaluokkalaisille yritän saada sen kokemuksen, että he osaavat ja pystyvät taitavina ja kokeneempina myös auttamaan muita. Ja se on mukava ja voimaannuttava kokemus. Myös lukemisen ja kirjallisuuden oppimisessa tokaluokkalaiset saavat näitä tilanteita, joissa he ohjaavat. Mikäpä on sen vahvempi oppimiskokemus: jos osaat opettaa, varmasti osaat ja opit myös itse.

Tokaluokkalaiset viikon kirjaimen ohjelmassa

Tokaluokkalaiset ovat viikon kirjaimeen liittyvissä vaiheissa mukana. Joissain kohdissa heidän osuutensa on varsin kevyt ja pieni, ja tokaluokkalaiset siirtyvät nopeasti muihin tehtäviinsä. Tärkeä kokemus osallistumisesta yhteiseen juttuun kuitenkin saadaan.

Aluksi mietin siirtyessäni aapisen käyttöön kaikissa ikäryhmissä, että tylsistyvätkö tokaluokkalaiset täysin. Kuuntelemme nimittäin kirjaimiin liittyvät tarinat ja koko aapisen juoneen liittyvät keskeiset ydintarinat yhdessä joka vuosi. Lapsi kuuntelee ne siis Alkuluokan aikana kolme kertaa. Pelko tylsistymisestä ja liiasta toistosta oli täysin turha. Joskus tarinoita muistetaan, joskus ei. Eivätkä he, jotka muistavat, tunnu tylsistyneiltä. Vaan päinvastoin: kuuluu riemun kiljahduksia, ja oikeastaan ylpeydellä kerrotaan: Hei mä tiedän tän! Tokaluokkalaiset ovat myös usein loistavia yhdistämään tarinoiden tapahtumia toisiinsa ja luomaan yhteyksiä meidän kouluun ja omaan todellisuuteensa. Hyviä keskustelun avaajia, sanoisin 🙂

Toistuva lukuläksy

Tokaluokkalaiset kuuntelevat tarinat, kertaavat kirjainmuodot, tekevät kirjoitustehtäviä joissa jollain tavoin viikon kirjain on erityisesti mukana. Aapisesta lukuläksynä käytän tokaluokkalaisilla lukijoille tarkoitetun pidemmän tekstin. Yhteisenä lukemisena se toimii mielestäni oikein hyvin. Meillä on tapa, että sama lukuläksy on tehtävänä koko viikon. Ensimmäisenä päivänä lukuläksyyn liittyy myös kirjoitustehtävä.

Tämän ensimmäisen päivän lisäksi lapsi itse (tai vanhemmat) valitsee kaksi muuta päivää lukuläksyn lukemiseen. Nämä toistuvat lukuläksyt ovat sujuvan lukemisen ääneen luettavia läksyjä, ja tavoitteena siis kehittää sujuvaa lukemista. Jos tokaluokkalainen on jo todella sujuva lukija, lukunopeus jo noin sata sanaa minuutissa, olemme voineet vanhempien kanssa sopia näiden lisälukukertojen tilalle vapaavalintaisen kirjan lukemisen.

Tämän toistuvan lukuläksytavan ottaminen käyttöön helpotti omaa työtäni. Ei tarvitse muistaa, minä päivänä annan läksyä, huolehtia merkinnät yms. Vaikka pidänkin yhdysluokkatyöstä kovasti, onhan se totta että muistamista ja liikkuvia osia on paljon. Tämä toistuvan lukuläksyn käytäntö helpottaa mielestäni myös lasta. Lukuläksyn lukemisen voi suunnitella esimerkiksi harrastuspäivien mukaan. Muistamista helpottaa sekin, että tietää läksynä olevan saman tekstin koko viikon. Olemme sopineet, että iipparissa ei ääneen lukemisen läksyä tehdä, vaan se säästetään kotiin.

Muu lukeminen 

Tokaluokkalaisten sujuvan lukemisen läksyn lisäksi luemme paljon muuta. Lapsilla on pulpettikirjat, joita luetaan vaihtelevasti. Joskus lisätekemisenä, joskus yhteisenä lukuhetkenä. Luetuista kirjoista kirjataan vähintään kirjan nimi ylös, yleensä myös oma mielipide ja joku sisältötehtävä. Pulpettikirjoista saa halutessaan myös pitää kirjavinkkauksen.

Parilukeminen on työmuoto, jonka kanssa luemme useita kirjoja vuodessa. Tämä oli mielestäni hyvä keksintö. Yhdessä lukemisen kokemuksia saadaan, mutta haasteena ei ole eritasoiset lukijat tai saman kirjan saaminen koko ryhmälle. Parilukemisesta voi lukea lisää TÄÄLTÄ.

Luokkakirjana meillä on myös lukukirjat, mutta emme käytä niitä säännöllisesti. Valitsen joitain tekstejä luettavaksi. Sellaisia, jotka eivät tarvitse koko lukukirjan kehyskertomukseen tutustumista. Yleensä hyviä ovat tietotekstit, juhliin liittyvä materiaali ja runot.

Koko tokaluokalle valitsen joskus myös tekstejä, jotka jostain syystä sopivat yhdessä luettavaksi. Näitä sitten käsitellään tilanteeseen sopivin tavoin. Muutaman kerran tokaluokan aikana teemme yhteisen tekstin samaan tyyliin kuin ekaluokkalaiset tekevät viikon tekstin lyhennelmän. Tätä työmuotoa käytän liian vähän. Yhdysluokan haaste on ajankäyttö, ja itselläni se taitaa osua valitettavasti esimerkiksi juuri tähän kohtaan. Selvä parantamisen paikka tässä olisi.

Muut materiaalit

Tokaluokan äidinkielen materiaaleja aapisen lisäksi ovat tehtäväkirjat. Yleensä ekaluokan kielitiedon tehtäväkirjaa jatkamme vielä syksyllä. Opittavat yhteiset aiheet on käsitelty keväällä, ekaluokan aikana. Jäljelle olen säästänyt kertaavia harjoituksia tai perusharjoitusta. Tätä kirjaa kutsumme ”Omaksi tehtäväkirjaksi”, ja sitä jokainen jatkaa omaan tahtiin. Sivu kerrallaan, sivun jälkeen pyydetään  aikuisen tarkistus. Tämän lisäksi voi olla eriyttävä kirja. Nopeille lisätehtävää, taitaville ylöspäin eriyttävää, aloittelijoille helppoa perusharjoitusta. Varsinainen tokaluokalla tuleva uusi yhteinen kirja on kielitietotyyppistä harjoitusta sisältävä. Sellaisia kirjoja, jotka eivät ole sidottuja tiettyyn kirjasarjaan, ei hirveästi ole. Mutta nyt muutaman vuoden tauon jälkeen olen ilolla pistänyt silmälle, että kustantajat ovat tainneet huomata tarpeen. Tietenkin tehtäviä ja harjoituksia voi tehdä ilman kirjaa. Mutta on tilanteita, jolloin on kätevää vain pyytää lapsia ottamaan kirjat esiin ilman minkäänlaisia valmisteluja.

Näiden lisäksi teemme monisteita, toiminnallisia tehtäviä, vihkotehtäviä. Tokaluokkalaisten kanssa on tärkeä harjoitella paljon. Ja taas kerran: jotta sitä harjoittelua jaksetaan, niin tehtävien pitää olla mielekkäitä ja monipuolisia. Omalle taitotasolle riittävän haastavia, mutta ei liian vaikeita.

Tokaluokkalaisten käytössä on juuri samat vihkot kuin ekaluokkalaisillakin. Keväisin kerään vihkot talteen ja samaa vihkoa jatketaan tokaluokan syksyllä. Uusi otetaan, kun entinen täyttyy. Näin vihkostakin tulee tuttu ja tärkeä. Lukuvihkoon tehdään vaihtelevia tehtäviä, usein aapisen tekstiin liittyen. Piilopuuvihkoon tehdään tehtäviä ja liimataan monisteita usein taitotason mukaan eriytetysti. Kirjainvihkoon tokaluokkalaiset taiteilevat hienoimmat näytteet viikon kirjaimesta. Me teemme Kirjainvihkoon tokaluokkalaisten kanssa myös muistitehtävän. Viikon kirjaimen virke on luokan seinällä. Se on virke, jossa kyseistä äännettä on mahdollisimman käytetty paljon. Virkkeeseen liittyy myös kuva, joka saattaa auttaa muistamista. Virke on tarkoitus lukea usein viikon mittaan ja painaa mieleen. Kun kirjoitustehtävän aika tulee, käännän virkkeen näkymättömiin ja lapset kirjoittavat sen ulkomuistista vihkoon. Pieni mutta hyvä harjoitus!

Myös sähköiset materiaalit ovat samantapaiset kuin ekaluokkalaisilla. Käytämmä ViLLE-tehtäviä ja Aapisen kustantajan lukukirjaan liittyviä digilisätehtäviä. Niistä suurin osa toimii, vaikka emme lukukirjaa säännöllisesti käytäkään.

 

Lopuksi 

Lukemiseen pyrin innostamaan monin tavoin. Nimenomaan sellaiseen lukemiseen, jota tehdään myös vapaa-aikana. Alkuluokassa luetaan yleensä innolla ja paljon, sitä en ole kokenut ongelmaksi. Mutta miten tämä siirtyy vapaa-aikaan? Kirjasto on hyvä yhteistyökumppani, kirjastolla voi olla erilaisia kampanjoita lasten lukuinnostuksen lisäämiseksi. Vanhempien kannustusta tietenkin tarvitaan ja heidän tärkeydestään myös lukemisessa on hyvä muistuttaa. Viime vuonna löysin someopettaja Niinan (Instagram: niinaopena) mahtavan Lukulinna-materiaalin. Se toimi meidän luokassamme hyvin, ja aion käyttää sitä jatkossakin.

Tokaluokkalaisten kanssa teemme myös isompia projekteja, jotka liittyvät lukemisen ja kirjoittamisen taitoihin. Näistä on vaikea sanoa mitään yleisluontoista, koska ne vaihtelevat ryhmän, inspiraation ja kaiken mahdollisen mukaan. Tokaluokkalaisten kanssa pystyy tekemään monenlaista. Nyt kun kirjoitan tätä kaikkea tekstiksi huomaan, miten vaikea on tiivistää koko aihetta.

Kirjoittamisessa peruskirjoitustaidon saavuttamisen jälkeen päästään kivaan vaiheeseen: oma kirjoittaminen. Tietysti pieniä oman kirjoittamisen tehtäviä tehdään ekaluokkalaisten ja eskareidenkin kanssa, mutta ihan kuten lukemisessa: lentoon tämä homma lähtee, kun osataan riittävästi. Omat tarinat, raportit, kirjat. Hienoja juttuja syntyy, kun innostutaan.

Huoli siitä, että kielen ja kirjallisuuden (tai jonkin muun aiheen!) opiskelu yhdysluokassa olisi tokaluokkalaisille turhauttavaa, taitaa olla turha. On se niin monipuolista!