Sitten on vuorossa kertoa mitä teemme ekaluokkalaisten kanssa. Ekaluokkalaiset ovat tietenkin lukemaan oppimisen ”kuuma ryhmä”. Kun miettii lukemaan ja kirjoittamaan opettamista ja oppimista, tulee ensimmäisenä mieleen juuri ekaluokkalaiset. Tärkeä vaihe ensimmäinen luokka onkin, mutta tiedämme kyllä sen olevan vain osa kokonaisuutta.
Ekaluokkalaisten keskeinen tavoite on oppia lukemisen tekniikka. Oma vähimmäistavoite ekaluokkalaisen kohdalla yksinkertaisesti on, että kaikki oppivat lukemaan. Ja jos lukemisen perustekniikka on jo hallussa, sitten mennään eteenpäin omien taitojen mukaisesti. Kaikille riittää tekemistä!
Aapinen ja tehtäväkirjat
Materiaaleista ehkä se ensimmäisenä mieleen tuleva on aapinen. Meillä aapista käytetään myös eskareiden ja tokaluokkalaisten kanssa. Tämä on hyvä esimerkki siitä, miten kaikkea kannattaa pohtia avoimin mielin eikä ottaa asioita itsestään selvyyksinä. Tai tehdä aina niin kuin miten ennenkin on tehty. Tietenkin tämä on vain oma mielipiteeni, mutta aapisesta löytyy hyvin tekemistä muillekin kuin ekaluokkalaisille. Pitkään käytettynä siitä muodostuu erityisen tärkeä ja rakas kirja.
Yhteisinä materiaaleina kaikilla ekaluokkalaisilla on aapinen, joka siis on jo eskarivuodesta tuttu. Sen lisäksi tilaan kaikille syksyn tehtäväkirjan sekä yleensä jonkin sellaisen tehtäväkirjan, jossa on oikeinkirjoituksen harjoituksia. Tätä kirjaa saatamme jatkaa vielä toisen luokan syksyllä. Lisäksi tarpeen mukaan käytän yksilöllisesti eriyttäviä lisämateriaaleja. Joskus ne ovat tehtäväkirjoja, joskus monisteita. Paljon käytän myös sellaista, missä materiaali ei ole henkilökohtaista. Toiminnallisilla ja yhteisillä materiaaleilla saadaan vaihtelevuutta ja monipuolisuutta tekemiseen.
Syksyn tehtäväkirjassa on materiaalia kirjainmuodon harjoitteluun. Sen käytämme keskiviikkona, kirjaimen opettelupäivänä. Muita tehtäviä teemme sen mukaan, miten milläkin viikolla ehdimme. Kirjasta tehdään käytännössä kaikki tehtävät. Ei välttämättä juuri kyseisen kirjaimen viikolla, vaan myöhemmin. Käytän myös lisätehtävät. Ne eivät tietenkään kaikille sovi syksyllä, mutta kirjainviikkojen jälkeen helmi-maaliskuussa jatkamme tehtäväkirjan käyttöä. Joku saa sen valmiiksi aikaisemmin, joku myöhemmin. Suurin osa syksyllä lukeville tarkoitetuista lisätehtävistä on keväällä oikein käyttökelpoisia muillekin oppilaille. Näin tulee kirja käytettyä tarkasti, eikä tarvitse etsiä muuta materiaalia tai hankkia uutta kirjaa. Tätä samaa ajattelutapaa käytän paljon matematiikan tehtävien kanssa. Jokainen tehtävä on jossain vaiheessa lapselle pulmatehtävä, uuden asian oppimiseen sopiva tehtävä tai harjoittelu- ja kertaustehtävä. Mutta mikään tehtävä ei ole samassa asemassa koko luokalle samaan aikaan.
Vihkovalikoima
Teemme paljon muutakin kuin kirjoissa olevia tehtäviä. Jonkin verran monisteita, mutta enimmäkseen sellaisia, joihin liittyy jokin toiminnallinen materiaali tai yhteinen tehtävä ja vastaukset tehdään vihkoon. Lapsilla onkin käytössään monenlaisia vihkoja.
Yksi tärkeimmistä vihkoista on tarinavihko, johon ekaluokkalaiset yhdessä keksivät aapisen viikon kirjaimeen liittyvästä tarinasta lyhennelmän. Lapset sanelevat virkkeitä, minä kirjoitan ne näkyville taululle ja tulostan. Tekstit liimataan A4-blancovihkoihin. Koska meillä on Seikkailujen Aapinen, on vihkon nimi Piilopuun tarinavihko. Tekstin viereen liimataan kuva, ja tekstiä luetaan ja sitä tutkitaan viikon mittaan uudelleen. Silloin tällöin tarinavihko lähtee kotikäynnille, ja viikon läksynä on lukea itse tai pyytää jotain muuta lukemaan ääneen vanhoja tarinoita. Näistä vihkoista muodostuu aika kivat omat kirjat.
Kirjainharjoittelua varten on kirjainvihkot, se on myös blanco A4-kokoinen vihko. Näitä vihkoja menee Alkuluokan aikana yleensä joka oppilaalla kaksi kappaletta. Tämä kirjainharjoittelu hoituisi myös pelkän valkoisen paperin kanssa. Mutta en pidä hajallaan lojuvista irtopapereista. Harjoituksista tulee mielestäni lapselle arvokkaampia, kun ne pysyvät vihkossa tallessa. Vihkosta voi myös seurata omaa kehitystä: hyvin tärkeä huomioitavaksi tämäkin.
Lukemiseen ja kirjoittamiseen liittyy myös A5-kokoinen viivavihko, jota kutsumme Lukuvihkoksi. Siihen kirjoitetaan erilaisia tehtävävastauksia ja myöhemmin tehdään myös aapiseen liittyviä kirjoitustehtäviä. Lukuvihko on ehkä kaikista eniten kielen ja kirjallisuuden yleisvihko. Jos tehtävälle ei ole oikein selkeää osoitetta, se tehdään Lukuvihkoon. Nyt kun tätä kirjoitan huomaan, että Lukuvihko on oikeastaan ihan järjetön nimi vihkolle. Täytyypä pohtia tätä lisää!
Vielä meillä on käytössä yksi vihko, A4-kokoinen viivavihko. Se on nimeltään Piilopuuvihko, ja vihkon kannessa on lehtitunnus: tammi, pihlaja, vaahtera, haapa tai lehmus. Tämän lehtitunnus jakaa lapset taitotason mukaisesti ryhmiin. Kun teemme tehtäviä ryhmissä luokkarajat unohtaen, jakaudumme näiden ”lehtien” mukaisesti. Ryhmä tietenkin vaihtuu hyvin joustavasti taitojen kasvaessa. Silloin vihkon kanteen liimataan uusi lehti. Näissä taitotasoryhmissä teemme ehkä eniten erilaisia toiminnallisia tehtäviä, joissa leikataan ja liimataan, käytetään kuvia yms. Tällaisissa tehtävissä riittävän iso vihko on kätevä.
Nyt koen tällaisen vihkovalikoiman hyväksi. On ollut muitakin, mutta nyt mennään näillä. Perustellusti toki vaihdan systeemejä. Monipuolisuudessaan koulutyö on jatkuvasti ja ikuisesti kehittyvää. Valmista ei tule ikinä 🙂
Muut kirjat ja materiaalit
Lukemisen harjoitteluun kuuluvat myös muut kirjat kuin aapinen. Pulpettikirjat ovat meillä tiiviisti lukuharjoitteluun liittyvää materiaalia. Viimeistään ekaluokan syksystä kirjoja aletaan lukea ihan oikeasti. Aloittelevat lukijat tutkivat kirjoja. He etsivät, löytyisikö kirjasta tuttuja sanoja. Aika nopeasti löytyy! Tai sitten ainakin etsivät kirjaimia.
Erittäin helppojen kirjojen valikoimaan ottaisin mielelläni lisää luettavaa, niitä tuntuu olevan aina liian vähän. On hurjan motivoivaa lukea ihan oikea kirja, vaikka se olisi kirjoitettu vain muutamalla kirjaimella. Koska näitä kirjoja on mielestäni ihan liian vähän, olemme tehneet niitä myös itse. Esimerkiksi niin, että minä kirjoitan tutuilla kirjaimilla tekstin ja lapsi piirtää kuvan. Juonet eivät näissä kirjoissa ole kummoisia, mutta silti näitä kirjoja luetaan ylpeydellä. Kouluumme on saatu lahjoituksena kirjapainon hukkapaperista nidottuja pieniä vihkosia, nämä ovat mainiota materiaalia omiin kirjoihin. 🙂
Sähköisiä materiaaleja käytämme myös. Lapsilla on aapiseen liittyvät digilisätehtävät. Sen lisäksi käytössä on ViLLE-oppimisympäristön äidinkielen tehtävät. Osa ekaluokkalaisista pelaa Ekapeliä. Toiminnallisen oppimisen Verkkokoulusta löytyy paljon materiaalia lukemiseen. Freeed on hyvä paikka myös etsiä tekemistä. Materiaalia on valtavasti, haaste on että löytää aina juuri sen omaan käyttöön sopivan. Koska materiaalitulvaan voi hukkua, pidän itse hyvänä lukemiseenkin liittyviä rutiineja. Kun on olemassa hyvä runko, ei tarvitse joka viikko miettiä hommaa alusta uudelleen.
Lopuksi
Kieli ja kirjallisuus on tuntimäärältään isossa osassa ekaluokkalaisen kouluviikossa. Ja kyllähän lukeminen ja kirjoittaminen siitä ison osan vie. Paljon teemme asioita lukemisen ja kirjoittamisen taitojen parissa. Kun toiminta on monipuolista, sitä jaksaa. Ylpeänä olen voinut todeta usein, että Alkuluokka tuottaa taitavia lukijoita 🙂
Meillä raja ekaluokan ja tokaluokan välillä on joustava. En ole huolissani, jos ekaluokan keväällä lukutaito on vielä haparoivaa. Usein on kyse lapsesta, joka on tullut eskariin vähäisin lukemisen pohjataidoin. Jos oppimista tapahtuu ja suunta on oikea, tarvitaan vain aikaa. Toisaalta jos oppiminen on edennyt vauhdilla tai osaaminen on ollut vahvaa jo eskarissa, ei tylsistymään pääse. Aina löytyy tekemistä ja opittavaa, myös haasteellista ei sellaista!