Nyt alkaa lukemisen opettamiseen ja oppimiseen liittyvässä postaussarjassa osa, jossa viikko-ohjelman esittelyn jälkeen yritän vielä kootusti kertoa millaisia asioita eri ikäryhmien kanssa tehdään. Yritän. Jo nyt vähän hirvittää, miten vajavainen esitys tästä tuleekaan. Toisaalta siksi, että en varmasti muista kaikkea. Ja toisaalta siksi, että yksilöllisten erojen huomioimisen ja eriyttämisen vuoksi on pakko yleistää. Luokkarajat ylittyvät usein ja paljon Alkuluokan toiminnassa. On asioita, joita tehdään tietyllä luokka-asteelle, mutta todennäköisesti enemmän sellaista, missä tekeminen tai ainakin sen taso määrittyy oppijan taitojen mukaan. Joten koen vaikeaksi yrittää kertoa yksiselitteisesti, mitä me oikeastaan tehdään. Mutta kuten sanottu, yritän!
Sinänsä hassua, että eskarisisältöä löytyy otsikon Lukemaan opettaminen ja oppiminen alta. Eihän eskareita opeteta lukemaan! Tietenkin eskareiden toiminta liittyy myös lukemaan oppimisen kokonaisuuteen, yhdysluokassa kun olemme. Termeissä oikaisen myös kovasti. Näin teemme arjessakin, sekä lasten että vanhempien kanssa. Koska koulua kohti mennään, käytän oppiaineiden nimiä, en esiopetussuunnitelman mukaisia käsitteitä. Joskus viihdytän itseäni ja muita keksimällä esimerkkejä, millaisiksi virkehirviöiksi asiat muodostuisi, jos yrittäisimme raahata arkipuheessa mukana kaikkia käsitteitä 🙂
Tavoitteet ja sisällöt eskarissa
Eskareiden toiminta on kielen käyttämisen harjoittelua, lukemisen valmiuksia ja kirjaimiin tutustumista. Missään tapauksessa eskareita ei opeteta lukemaan. Heidän kanssaan tutustutaan kirjaimiin viikon kirjain -tahtiin muun Alkuluokan mukana ja heidän kanssaan harjoitellaan monipuolisesti lukemisen valmiuksia. Monelle eskarille käy vuoden mittaan niin, että he vahingossa oppivat lukemaan. Sehän on toki hienoa, mutta ei se ole tavoite. Se on ehkä onnistuneiden virikkeiden ja hyvän motivaation tulos. Oma vähimmäistavoitteeni taas rankasti yleistäen on, että ekaluokan syksyllä kirjaimet osataan ja sanan alkuäänne tunnistetaan. Siitä on hyvä aloittaa ekaluokka.
Eskariin tullaan vaihtelevin taidoin. Jos aiemmin sanottiin, että noin kolmannes ekaluokkalaisista osaa kouluun tullessaan lukea, niin nyt melkein voi saman sanoa eskareista. Toisaalta on paljon eskareita, jotka tunnistavat nimeltä vain pari kirjainta. Tästä lähdetään syksyllä tekemään asioita yhdessä. Mylly pyörii, harjoitusta tulee paljon. Keväällä yleensä kirjaimet osataan ja myös jo lukeneiden taidot ovat kehittyneet ja innostus lukemiseen jopa lisääntynyt.
Harjoittelua
Viikon kirjaimen harjoittelussa opitaan tunnistamaan kirjainmuoto ja kirjoittamaan itse suuraakkonen. Tätä harjoittelemme paljon. Yleensä lapset ovat kiinnostuneita kirjaimista ja he suhtautuvat arvostavasti kirjoitusharjoituksiin. Itse pidän suurena helpotuksena, että suuraakkoset pääasiassa osataan, kun ekaluokka alkaa. Viikon kirjaimen ääni eli äänne opitaan myös. Kuunnellaan ääntä, tutkitaan missä asennossa suu on (olipa muuten hankalaa koronarajoitusten aikaan!!), jotta sieltä tuo ääni tulee ja harjoitellaan kuuntelemaan sanoista alkuäänne. Kun taidot ovat alussa, alkuäänne riittää. Sitten kun osaamista alkaa olla, pohdimme sanojen loppua ja keskiosaa. En kiirehdi tässä.
Millaisia harjoituksia teemme? Kuunnellaan sanoja. Kuuluuko alussa a? Tai keksitään itse a-alkuisia sanoja. Näissä sanojen tutkimistehtävissä myös taputamme paljon sanoja tavuiksi. Se ei aina varsinaisesti ole tehtävän kannalta olennaista, mutta tuleepahan tavutusharjoitusta paljon. Se ei ole kaikille lapsille ollenkaan helppoa, ja pidän tärkeänä harjoitella tavurytmiä runsaasti. Vahva tavutustaito auttaa paljon jatkossa aloittelevaa kirjoittajaa. Joskus minä keksin sanoja, joskus käytän kuvakortteja, joskus käytämme digimateriaaleja. Eskareiden digimateriaalia ei esimerkiksi tänä vuonna ole meillä käytössä, mutta aapisen materiaaleista löytyy jotain sopivaa. Kappas vaan, taas Alkuluokan joustavuutta 😉 Myös digitaalisen materiaalin aarreaitasta Toiminnallisen oppimisen verkkokoulusta löytyy paljon eskareille sopivaa tekemistä.
Kirjainmuotojen harjoittelua
Kirjoitusharjoituksista kirjoitinkin aiemmin, että menetelmien pitää olla vaihtelevia, jotta jaksetaan harjoitella paljon ja motivaatio säilyy. Materiaalia ja harjoitteluideoita olen kerännyt vuosien varrella. Ja näitähän on netti tulvillaan! Aina hitusen jotain muutan, mutta suuri helpotus opettajalle on, että perusrunko pysyy samana. Lapsille on vaihtelua (lapsethan ovat vain kerran eskarissa!), mutta minun ei tarvitse nähdä tässä kohdassa suurta vaivaa. Paljon teemme keskiviikkona, kun on kirjainmuodon harjoittelun päivä. Näitä käytän myös usein, kun täytyy tehdä jotain koululaisten kanssa ja eskareille on keksittävä jotain omaa tekemistä. Kirjainharjoituksiin on nopea ohjeistaa, ja yleensä näitä tehdään mielellään.
Millaisia harjoituksia teemme? Tässä listaa:
Kirjainta piirretään sormella kaverin selkään, kädellä ilmaan, vedellä ja siveltimellä liitutauluun, liidulla tauluun (tämähän on nykylapsille jo melkein eksotiikkaa), sormella mannaryyneihin, hiekkaan, helmiin, vesiliukoisella tussilla kalvotussille, tyhjälle paperille tai blanco-vihkoon erilaisilla ja eri värisillä kynillä, harjoituskirjaan, monisteeseen. Ihan uusimman idean sain opekolleegalta: nenällä ilmaan! Käytössä myös Molla-ABC, Ekapeli ja muut sähköiset sovellukset. Tänä syksynä löysin Freeedistä hauskat autoradat kaikista kirjaimista, niitä ajelemme pikkuautoilla. Monipuolista on! Lapsi ei välttämättä kaikissa toiminnoissa ajattele harjoittelevansa kirjainta, kyseessä on vaan kivaa tekemistä. Sehän ei haittaa, lopputuloksena on runsaasti harjoitusta!
Osa harjoituksista on ehkä enemmän kirjainmuodon tunnistamisen harjoituksia kuin itse tuottamisen harjoituksia. Sellaisia ovat myös omasta kehosta kirjaimen muodostaminen tai kirjainten metsästäminen lehdistä.
Jotain kirjainharjoituksia löytyy eskareille tarkoitetuista tehtävä- ja harjoituskirjoista. Koska rahaa on rajallisesti, en ole eskareille tällaisia kirjoja aina toivonutkaan. Harjoituksia on kirjoissa melko vähän, eivätkä niistäkään kaikki välttämättä sovi ryhmän toimintaan. Teemme kynä-paperi -harjoitukset vihkoon ja monisteeseen. Eskareiden kirjarahat käytän aapiseen sekä kirjaan, jossa harjoitellaan kynätaitoja muuten, mutta ei kirjaimia. Se on muuten kirja, josta tulee käytettyä jokainen sivu ja tehtävä!
Lopuksi
Edellinen varmasti todistaa, että kirjainmuotoa harjoittelemme tosiaan paljon. Se on ehkä hiukan nykytrendien vastaista. Mutta ajattelen itse niin, että kirjainharjoittelut eivät ole haitaksi. Koska joka tapauksessa hienomotoriikka tarvitsee harjoittelua, miksi emme tekisi harjoituksia jonkin sellaisen parissa, josta on jatkossa hyötyä? Teemme toki muutakin, mutta olen tehnyt tietoisen valinnan kirjainharjoitusten runsaudesta.
Tästä kirjaimen hyvästä opettelusta eskarissa hyötyvät erityisesti sellaiset lapset, joille kynätaidot ovat haaste. Jos kynällä kirjoittaminen on vaikeaa, ja ekaluokan syksyllä on edessä sekä isojen että pienten kirjainten opettelu, on siinä urakkaa.
Tällaisia juttuja teemme eskarissa. Sen jälkeen matka jatkuu ekaluokkalaisena!