Torstai on yhteenveto- tai kokoamispäivä. Se, mitä tehdään, riippuu ehkä muita viikonpäiviä enemmän lapsen lukutaidosta, viikon kirjaimesta, siitä missä vaiheessa lukuvuotta ollaan.
Pitkin viikkoa lapset lukevat. Itsekseen, parin kanssa, ryhmissä. Ja minä luetutan heitä. Tämä opettajan kanssa lukeminen vaikuttaa siihen, millaiseksi torstai muodostuu. Jos on kiireinen ja lukemisen kannalta huono viikko, olen saattanut luettaa tosi vähän. Jopa niin, että kaikkien koululaisten kanssa en ole sen viikon tekstejä lukenut kahdestaan. Ja joskus taas minulla on paljonkin kokemusta lapsen juuri sen hetkisestä lukutaidosta. Ajattelen niin, että koska oppilaantuntemus on hyvä, huononkin lukemisen viikko kestetään 😊
Luetuttaminen ja viikon tekstiin tutustuminen tapahtuu eri vuosina vähän eri tavoin ja eri rytmissä. Riippuu paljon ryhmästä sekä käytettävissä olevista resursseista. Usein luetutan keskiviikkoisin, kun muu luokka tekee kirjainharjoituksia. Vielä tässä vaiheessa vuotta se ei onnistu, jos on ainoana aikuisena luokassa. Myös jakotunti on rauhallinen hetki tähän tehokkaaseen lukemiseen. Sillä tehokastahan se on, kun lukuharjoitus räätälöidään jokaiselle omanlaiseksi: aloitteleva lukija etsii tietyn sanan viikon tekstistä ja harjoittelee tavuja, taitava lukija lukee viikon tekstin kokonaan ja lisäksi jotain omaa materiaalia. Eskareita luetutan näin melko harvoin. Lukijoita silloin tällöin, että motivaatio säilyy ja minä pysyn mukana, missä vaiheessa lukutaidossa mennään.
Sanakortit
Torstaina on tosiaan yhteenvedon aika. Se konkretisoituu yleensä sanakortein, joita teemme lähes joka viikko. Ja millaisia sanakortteja teemme – se riippuu juuri alussa mainitsemistani asioista. Lukutaito, kirjain, lukuvuoden vaihe.
Sanakortti on kortti, joka leikataan valkoisesta kartongista ja siihen kirjoitetaan valikoitu sana. Ensin kirjoitetaan lyijykynällä. Kun sana on käyty lukemassa aikuiselle ja aikuinen on sen tarkistanut, se vahvistetaan tussilla.
Mistä sanoista tehdään sanakortteja? Eskarit tekevät yleensä yhden kortin viikossa. Tämä on hyvä kohta eriyttämiseen, eli lukijat voivat tehdä useampia kortteja. Tarkoitus on, että sanat opitaan tunnistamaan ja muistamaan. Joka kerta aloitamme samasta sanasta: oma nimi. Hyviä ensimmäisiä sanoja ovat myös tärkeimmät aapisen hahmot. Myös luokasta löytyvistä ja sanalapuilla nimettävistä asioista löytyy hyviä sanoja: OVI, IKKUNA. Näillä sanoilla onkin jo päästy syyskuun loppuun!
Ekaluokkalaisten sanat valikoituvat yleensä heidän maanantaina tekemästään viikon tarinan lyhennelmästä. Paras sana on sellainen, joka on selkeä, melko lyhyt ja jossa esiintyy viikon kirjainta. Aina tekstissä ei ole sopivaa sanaa, silloin otetaan vähän ”huonompi”. Ja joskus taas hyviä sanoja on liikaakiin! Kaikki eivät tee samoista sanoista kortteja, vaan tätä vaihtelen taitojen mukaan. Monelle alkusyksystä yksi sanakortti riittää, jonkun korttivarastoa taas kasvatetaan vauhdikkaammin.
Tokaluokkalaisten sanat ovat joskus aapisen pitkästä tekstistä, joskus jollain tavalla ajankohtaisia sanoja ja joskus tietyllä kriteerillä itse keksittyjä. Esimerkiksi sanan täytyy alkaa viikon kirjaimella tai siinä täytyy olla kolme tavua tai siinä on kaksi samaa kirjainta peräkkäin.
Sanakorttien säilyttäminen
Näistä sanoista kertyy mukava materiaali kirjoittamisen ja lukemisen harjoitteluun. Paras tapa säilyttää nämä sanakortit on ollut aakkostettu rasia. Koska valmiit ovat kalliita, me olemme askarrelleet omat koristelemalla margariinirasioita ja tehneet välikorteiksi kartongista aakkoskortit. Tähän sanakorttilaatikkoon sitten on järjestetty sanakortit aakkosjärjestykseen, kukin sana oikean kirjainkortin taakse. Aakkosjärjestys opitaan ihan huomaamatta sivutuotteena!
Sanakorttilaatikon tekeminen ja korttikokoelman kokoaminen on todella pitkäjänteinen työ. Sitä ei yhden vuoden takia kannata käydä tekemään. Pelkässä eskarissa kortteja kertyy sen verran vähän, että en pidä sitä järkevänä. Paras hyöty tulee, kun koko Alkuluokan kolme vuotta sanakorttilaatikon eri vaiheiden kanssa käydään läpi. Koska en tiedä omaa jatkoani niin pitkälle, kehittelin yksinkertaisemman version: lukulaukku 😊
Tänä vuonna keräämme sanakortit laukkuun. Se on tehty kartongista, ja siinä on yksi suuri tasku, johon kortit pakataan. Aakkostaminen jää pois, ja isompia korttimääriä on vaikea hallita, mutta muuten korttihomma toimii tälläkin tavalla. Bonuksena laukku oli lasten mielestä tosi hauska!
Sanakorttien käyttäminen
Kun muutama kirjainviikko on pyöritetty läpi, aletaan tehdä toimintoja myös korteilla. Korttitehtävä alkaa lukutaidon alkuvaiheessa olevilla lapsilla aina samalla tavalla: ota kaikki kortit, laita ne pinoon ja lue kortit. Jos joku kortti ei muistu mieleen, aikuinen auttaa. Sillä muistiinhan alkuvaiheessa tämä lukeminen perustuu. Alkuun tämä tehtävä on ihan riittävä, välttämättä ei tarvitse muuta tehtävää ollakaan.
Mitä kaikkea korteilla voi tehdä? Vain mielikuvitus on rajana. Kortteja luetaan paljon. Yksin, parin kanssa, aikuiselle. Kun lukutaito vähän karttuu, on kivaa vaihtelua lukea parin kortit. Monenlaisia luokitteluja voi tehdä. Luokittele sanat alkukirjaimen, tavujen määrän, jonkun muun ominaisuuden mukaan. Keksi virke, jossa käytät sanaa. Keksi sanalle riimipari. Piirrä sanasta kuva. Kuvaile sanaa ja arvuuta kaverilta, mikä sana on kyseessä. Tokaluokkalaisten korttimäärä on jo niin huima, että niillä voi tehdä vaikka mitä!
Lisäksi
Korttien lisäksi torstaihin kuuluu oman tason mukaan harjoituksia ja tehtäviä. Tekeminen voi olla jotain toiminnallista. Yhteistä, mutta eriytettyä. Tai sitten tehdään tehtäväkirjojen tehtäviä. Hyvin vaihtelevasti, tarpeen ja tilanteen mukaan.
Lukulaukkua en ole vielä koskaan antanut kotiin, mutta sanakorttilaatikoita lukuisat kerrat. Sen saa kotiin kakkosluokan keväällä. Tietämättömän silmiin sellainen laatikko näyttää vain margariinirasialta, jossa on jotain kartongin palasia. Mutta oikeat asiantuntijat ovat niin ylpeitä sanakorttilaatikoistaan! Mikä määrä tekemistä, harjoittelua ja osaamista näihin laatikoihin liittyykään!