Keskiviikko on oikeastaan kirjoittamisen päivä. Mutta koska kirjoittaminen ja lukeminen liittyvät ihan erottamattomasti toisiinsa, niin otetaan tämänkin päivän ohjelma mukaan tähän postaussarjaan. Ja kyllähän keskiviikkonakin luetaan, totta kai!
Maanantaina ja tiistaina emme oikeastaan itse tuota uutta kirjainta. Toki se on näkyvillä ja se tunnistetaan, mutta kirjainmuoto opetellaan keskiviikkona. Tämä toistuu vuodesta toiseen samanlaisena, keskiviikko on kirjainpäivä. Jokaisella luokka-asteella on hiukan oma ohjelmansa. Aika kivasti toimii yhdysluokassa myös se, että pienemmät seuraavat mitä isommat tekevät. Hyvästä ilmapiiristä ja oikeiden asioiden arvostuksesta kertoo mielestäni se, että ihan ylpeydellä siirrytään uuteen vaiheeseen, kun ollaan uudella luokalla.
Kirjainmuoto
Eskarit opettelevat ison kirjaimen, ekaluokkalaiset pienaakkosen ja tokaluokkalaiset kertaavat molemmat. Yhteisen osuuden aloitamme sillä, että laitamme kirjaimen kirjaintaloon asumaan. Luokassa on laminoitu A3-kokoinen kirjaintalo, johon piirrän kalvotussilla kirjaimen. Puhumme viivastojen paikoista sanoilla yläkerta, olohuone ja kellari. En tiedä, mitkä nimitykset olisivat parhaat, nämä ovat ihan ok ja toimivat. Ainakaan en halua puhua yläapuviivasta, alaperusviivasta jne… Eivät ehkä niitä helpoimpia sanoja pienen ihmisen muistaa! Juttelemme, missä kerroksissa kyseinen kirjain asuu ja katsomme, missä järjestyksessä kirjain tehdään. Lapset jakavat mielellään tietojaan, ja kertovat muille mistä iso-N alkaa, mihin loppuu, missä kerroksessa asuu pikku-n yms.
Kun viikon kirjain on tutkittu, on kirjainräpin vuoro! Ikivanhat Vipusen Aapiseen kuuluvat kirjainräpit on CD-aarteeni. Pelkään, milloin levy rikkoutuu… Kun ei taida enää netistäkään löytyä näitä musiikkeja. Hauskat räpit, joissa jokaisen sekä ison että pienen kirjaimen piirtämisjärjestys kuvataan ytimekkäästi. Kirjainta ”räppäämme” isoilla liikkeillä taikasiveltimellä ilmaan. Tässä jo pääsee tukemaan, että kaikki pääsevät ”hyvään rytmiin” ja esimerkiksi suunnat ovat oikein.
Tämän jälkeen alkaa jokaisen luokka-asteen oma työskentely. Kirjainmuotoa harjoitellaan eri tavoin ja paljon. Harjoitukset vaihtelevat, jotta jaksetaan riittävästi toistoja.
Käsinkirjoittamisen tärkeys
Olen huomannut, että viime vuosina kirjainmuotojen harjoittelu on yleisesti vähentynyt eskarissa ja peruskoulun alaluokilla huomattavasti. Itse ajattelen niin, että hienomotorinen harjoitus itsessään on lapselle hyödyllistä. Kädentaidot kehittyvät, kirjainmuodot ovat hyvä visuaalisen hahmottamisen harjoitus ja aivot saavat monipuolista treeniä 🙂 Koska hienomotoriikkaa on hyvä harjoituttaa, miksi ei käyttää harjoitusmateriaalina juuri kirjaimia? Joka tapauksessa kirjoitamme vielä kynällä, ainakin jonkin verran. Kun kynällä kirjoittamista harjoitellaan riittävästi, siitä tulee sujuvaa ja helppoa. Ajattelen, että se helpottaa ylemmillä luokilla opiskelua.
Usein on tullut vastaan oppilaita, joiden kynätaidot ovat hatarat kolmannella ja neljännellä luokalla. Siinä vaiheessa usein kirjoittamisen määrä lisääntyy paljon, ja usein käytetään kirjoja ja vihkoja, joissa riviväli on jo melkoisen kapea. Mitä tapahtuu, kun täytyy kirjoittaa määrällisesti paljon tekstiä pienellä käsialalla, ja kirjainmuodot eivät ole vakiintuneet? Lapsi huomaa, että ei ehdi kirjoittaa huolellisesti niin paljon kuin pitäisi. Kirjaimet on vaikea saada pysymään riveillä. Moni turhautuu, ja lakkaa yrittämästä. Seurauksena on usein kamalaa sekasotkua. Minun ratkaisuni on ennakoida tätä ja siksi harjoittelemme käsinkirjoittamista ahkerasti. Mutta jotta tämä onnistuu, tarvitaan vaihtelua!
Kirjainmuodon harjoitustapoja
Luokassa on oma lista eskareille, ekaluokkalaisille ja tokaluokkalaisille. Alussa opetellaan, miten harjoituksia tehdään. Useimmat oppivat nopeasti, miten toiminta etenee ja mikä harjoitus on seuraava. He myös yleensä nauttivat siitä, että osaavat edetä itsenäisesti. Aikuisen aikaa riittää enemmän apua tarvitseville.
Tokaluokkalaisten lista on lyhyin. He tekevät muutaman harjoituksen sekä kirjainvihkoon sivun, jossa ”todistavat” että osaavat kirjaimen. Jotta tokaluokkalaisillakin on hitusen haastetta, he tekevät viikon kirjaimeen liittyvän muistitehtävän. Luokan seinällä on esillä virke, jossa on paljon sen viikon kirjainta. Käännän keskiviikkona tämän pois näkyvistä (jos muistan!!), ja tokaluokkalaisten tehtävä on muistinvaraisesti kirjoittaa virke vihkoon. Tätäkin on hauska seurata, miten virkettä aletaan painaa mieleen! Sitten kakkoset siirtyvät yleensä muihin äidinkielen harjoituksiin.
Kirjainta harjoitellaan piirtämällä sitä vedellä ja siveltimellä liitutaululle. Meillä on isoissa astioissa pikkuhelmiä, joihin piirretään kirjainta sormella. Joskus käytin mannaryynejä, mutta koronavuodet muutti tämän! Nyt sentään piirretään sormella ja saadaan erilaisia tuntemuksia, jossain vaiheessa tämä tehtiin kynän toisella päällä. Käytössä on myös älytaulu ja Molla-ABC. Kaikilla luokilla on kirjainvihkot. Käytämme piirtoheitinkalvoja (tietävätköhän kaikki enää, mitä ne ovat!?) ja kalvotusseja. Kalvo laitetaan harjoitusmonisteen tai kirjansivun päälle. Siihen on hyvä harjoitella mallikirjaimia vahvistaen sekä viivastolle itse tehden. Ei haittaa, vaikkei vielä ihan onnistu, koska kirjaimet pestään pois. Kun kaikki nämä harjoitukset on käyty läpi, vihdoin viimein tehdään lyijykynällä harjoitusmoniste (eskarit) ja tehtäväkirjan kirjainsivu (ykköset). Siinä vaiheessa jo osataan paljon! Luulen, että jos kirjan rivejä lähdettäisiin tekemään enemmän kylmiltään, tulisi paljon enemmän harmistumisia, koska on niin vaikeaa.
Eskarit vielä lopuksi metsästävät viikon kirjainta. Se tarkoittaa, että he etsivät lehdistä viikon kirjainta ja tunnistaessaan sellaisen leikkaavat ja liimaavat vihkoon. Tämä on hyvä eriyttämisen kohta: joku tunnistaa pienenkin kirjaimen, joku osaa etsiä viikon kirjaimella alkavia sanoja.
Lopuksi
Harjoituksia jaksetaan tehdä hyvin, koska niissä on paljon vaihtelua. Myös pientä liikettä tulee jatkuvasti, mikä sekin lisää jaksamista ja pitää vireystilan sopivana. Käydään hakemassa tarvikkeita, pesemässä kalvoa (mikä onkin yllättävän hauska puuha!!), työskentelemässä eri toimintapisteillä. Meillä oli juuri luokassa vierailija, joka ihasteli, miten hienosti tämä sujui. Kaikki tekivät ”vähän mitä sattuu”, mutta jokainen tiesi, mitä on tekemässä ja työskenteli omassa hommassaan yleensä ahkerasti. Tehokasta, sanoisin.
Keskiviikkoaamupäivän jälkeen viikon kirjain on otettu hyvin haltuun!