Tiistaina tutustumme viikon kirjaimen äänteeseen. Miltä se kuulostaa? Missä asennossa on suu, kun ”tämä ääni” tulee sieltä ulos? Mitä äänne tarkoittaa ja mitä tällä tiedolla tehdään, ei olekaan ihan helppo juttu. Itse asiassa se on monille hyvin haastava asia. Ehkä sen tekee vaikeaksi, kun kyseessä on niin epäkonkreettinen asia.

 

En ole tästä huolissani, vaikka aluksi ollaan ihmeissään. Pohditaan ääntä ja ihmetellään sitä. Jonkinlaisena rajakohtana pidän s-kirjaimen viikkoa. Vokaaleja on helppo kuulla, ainakin sanan alussa. Mutta tosi moni lapsista saa s-äänteen kohdalla oivalluksen. Useimmat kuulevat s-äänteen hyvin, ja tässä vaiheessa moni hoksaa, että kyllä siellä sanoissa niitä ässiä on. Sen jälkeen voi olla helpompi ymmärtää, mitä me oikein yritetään tehdä 😊

 

Alkuäänne

Äänteen harjoitteluun kuuluu alkuäänteen kuunteleminen ja tunnistaminen. Tutkitaan sanoja ja mietitään, mikä ääni niiden alussa kuuluu. Ihan alussa kuuntelemme vain sanan alkua. Kun taidot vahvistuvat, tulee mukaan sanan lopun tutkiminen. Ja tietenkin ajastaan myös sanan keskiosa. Näitä harjoituksia tekevät eskarit ja ekaluokkalaiset. Ja aina tarpeen mukaan. Joskus on vuosia, että ekaluokkalaiset eivät tätä vaihetta tarvitse. Silloin siirrytään eteenpäin.

 

Kun sanan alkuäänne tunnistetaan, tehdään toisinpäin: keksi sana, jossa on tämä äänne alussa. Ja sama juttu, kun jo osataan alkuäänne, mietitään vaikeampaa vaihtoehtoa loppuäännettä. Näin päin teemme harjoituksia koko porukan kanssa, myös tokaluokkalaisten.

 

Äänneharjoituksia tehdään monin tavoin, esimerkiksi: etsi kuva, piirrä vihkoon, mieti alkuäänne ja piirrä kirjain. Tai yhdistä sanakortti ja alkukirjain. Ihan ensimmäisinä kirjainviikkoina on haaste löytää sopivia kuvia ja keksiä sanoja. Joskus tuntuu, että auto, avain ja ampiainen on jo niin loppuun käytettyjä! Onneksi vaihtoehdot kasvavat, kun opitut kirjaimet lisääntyvät. Vaikka korostetusti harjoituksissa on mukana viikon kirjain, pidetään toki jo opittuja mukana.

 

Viikon teksti

Ekaluokkalaiset jatkavat maanantaina viikon kirjaimen tarinasta tekemänsä lyhennelmän käsittelyä. Teksti luetaan yhdessä. Voi olla, että minä luen sen tai lukutaitoiset ekaluokkalaiset lukevat. Sitten teksti liimataan vihkoon. Tänä vuonna vihkon nimi on Piilopuun tarinat, ja siitä muodostuu vuoden mittaan kiva kokoelma mukavia tekstejä. Vihkoon piirretään tekstiin sopiva kuva.

 

Vihkon tekstiä käsitellään vähän eri tavoin. Tähän vaikuttaa tosi paljon ryhmän ja yksittäisen lapsen taitotaso. Samoin kouluviikon rytmi vaikuttaa, teemmekö näitä juttuja tiistaina vai vasta myöhemmin samalla viikolla. Teksti otetaan jollain tavalla jokaisen lapsen kanssa haltuun. Se voi olla yksittäisen sanan opettelua kokosanana. Yleensä ensimmäisiä sanoja ovat aapisen hahmojen nimet sekä pikkusanat kuten ja sekä ei. Kaikki saavat kokemuksen, että osaavat lukea jotain!

 

Lukutaitoinen lukee aikuiselle koko tekstin, ja tutkii ja etsii tekstistä sanoja vaikkapa jonkun ominaisuuden mukaan. Voi kun tämä on vaikea selittää! Mutta kun tietyn lapsen vuoro tulee, tiedän heti mitä hänen kanssaan teen. Joskus tutkimme tekstin yhteisesti. Kun en mitenkään pysty järjestämään jokaiselle aikaa, on viikon tekstin tutkiminen vain tämä: katso mitkä sanat olen tekstistä ympyröinyt. Etsi omasta vihkosta samat sanat ja ympyröi ne samalla tavalla.

 

Varsinkin alussa, kun tekstit usein ovat hiukan lyhyempiä, saattaa lapsi oppia tekstin ulkoa. Se ei haittaa mitään. Muistiin saattaa jäädä kokosanahahmoina tunnistettavia sanoja. Ja ainakin tulee tunne osaamisesta. 

 

Kakkoset

Tokaluokkalaisille ei tiistaisin ole varsinaista viikon kirjaimeen liittyvää tekemistä. He tekevät yleensä jotain omaa äidinkielen tehtävää. Piilopuun tarinavihkot ovat ekaluokan ajalta tallessa, ja niihin tokaluokkalaiset tekevät muutaman uuden tarinan vuoden mittaan. Silloin tällöin luemme tarinoita niin, että tokaluokkalaiset lukevat oman ”vanhan” tarinansa nykyisten ekaluokkalaisten tarinan rinnalla. Nämä ovat hauskoja tuokioita! Taustatarina on sama aapisen kehystarina. Ja voi miten mukava on huomata, että me tehtiin siitä tällainen oma versio, ja te teitte tällaisen! Molemmat hyviä, mutta silti ihan omanlaisia 😊

 

Tällaiset ovat yhdysluokan helmihetkiä. Toisaalta on haasteita: esimerkiksi tänä vuonna on tilanne, että teemme ykkösten kanssa tekstilyhennelmän ja eskarit ja kakkoset ovat samassa tilassa tekemässä omia tehtäviään. Usein huomaan, että heidän oma tekemisensä pysähtyy ja he seuraavat ekaluokkalaisten tekstin muodostumista. Ei se huono vaihtoehto ole tämäkään: kuulla ja nähdä kirjoitetun tekstin tekemistä, lukea sitä, kuulla keskustelua virkkeistä ym. Ehkä ei se harjoitus, jonka minä tarkoitin, mutta oppimista voi tapahtua silti . Jopa enemmän 🙂