Perttu Pölösen kirjat Tulevaisuuden lukujärjestys ja Tulevaisuuden identiteetit ovat kirjoja, jotka vaikuttavat tapaan ajatella ja nähdä asioita. Ne eivät tarjoa vinkkejä ja käytännön ohjeita koulumaailmaan, mutta sitäkin enemmän tausta-ajatuksia siitä, millainen on hyvä koulu ja millaisia taitoja tämän päivän lapset elämässään tarvitsevat.
Kirjat ovat niin uusia, että en voi sanoa niiden vaikuttaneen siihen, millaista koulua pidän hyvänä lapsille tai millaisiksi käytäntöni ovat muotoutuneet. Mutta niistä löytyy paljon ajatuksia, joilla voin perustella itse hyvänä pitämiäni asioita. Monessa kohdassa mietin, että juuri noinhan minä ajattelen! Joku on vain osannut pukea asian sanoiksi. Ja vieläpä erittäin hyvin.
Kirjojen yhteisenä piirteenä on inhimillisyys. Asiat jotka loppujen lopuksi ovat ihmiselle tärkeitä ja hyödyllisiä, ovat sellaisia jotka erottavat ihmisen koneesta. Monet asiat ja tehtävät voidaan hoitaa koneilla. Ne missä kone ei voi korvata ihmistä, ovat tulevaisuuden ihmisille arvokkaimmat ja tärkeimmät. Tästä pystyy johtamaan koulumaailmaan sen, millainen sisältö ja millaiset taidot ovat nykykoululaiselle arvokkainta opittavaa.
Kirjat ovat tosiaan uusia, molemmat julkaistu viime vuonna 2020. Silti niistä on ehtinyt tulla minulle tärkeitä. Ne ovat jo liittyneet sellaisten kirjojen joukkoon, joihin palaan tietyin välein aina uudelleen. Tulevaisuuden lukujärjestyksen kuuntelin ensin äänikirjana. Ryhdyin kuunteluun melko kevyesti. Mitä pidemmälle kirja eteni, sitä vakuuttuneempi olin: miten hyvin omille ajatuksilleni löytyikään vastinetta. Ja miten hyvin ja selkeästi joku osaakin sanoittaa tärkeät asiat. Seuraavaksi lainasin kirjan ja luin sen. Kun Tulevaisuuden identiteetti ilmestyi, päätin ostaa molemmat kirjat itselleni. Jos vuoden sisällä lukee kirjan kolme kertaa, ehkä sellainen kirja kannattaa jo omistaa itse!
Kun kuuntelin ensimmäistä kertaa Tulevaisuuden lukujärjestystä, olin haastavassa elämäntilanteessa. Mieleeni porautui eräs Kotiläksy-kohta: Älä hukkaa hyvää kriisiä! Siinä sinulla on oiva mahdollisuus oppia jotain. Muistan, kun mietin tuota ajatusta, ja itkin. Tuntui melkoiselta mahdottomuudelta oppia tilanteesta jotain, vaikka järjellä ymmärsinkin, että haasteet on ratkaistava ja elämässä mentävä eteenpäin. Kun melkein vuotta myöhemmin ostin kirjan omakseni ja avasin sen ensimmäisen kerran, kuinka ollakaan – kirja avautui juuri tuolta kohdalta. Tuntui melkein kohtalon merkiltä. Ajatukset olivat valoisammat. Seison jaloillani, varmasti olen oppinutkin jotain.
Tulevaisuuden lukujärjestys ja Tulevaisuuden identiteetit -kirjoissa ei varsinaisesti kerrota yhtään mitään uutta. Mutta asiat on yhdistelty ja esitetty uudella tavalla ja ajattelutapa tuttuihin asioihin on uusi ja raikas. Tai ehkä on vain harhaa, ettei kirjoissa olisi mitään täysin uutta. Perttu Pölösen tapa kirjoittaa on niin mukaansa tempaava ja selkeä, että sisältö tuntuu tutulta ja itsestään selvyydeltä: juuri näinhän tämä on!
Kirjat ovat antaneet minulle paljon ajateltavaa ja uskon palaavani näihin teksteihin vielä usein. Uuden oppimisesta löysin itseeni hyvin sopivan kohdan. Oikeastaan sellaisen, jolla pystyn selittämään Alkuluokan Aakkosten kehityshistorian! Perttu Pölönen kirjoittaa kirjassa Tulevaisuuden identiteetit näin: ”Henkilölle, joka uskoo jo tietävänsä, on mahdotonta kertoa hänen tietämättömyydestään. Meidän kannattaa antaa muille mahdollisuus opettaa meitä ja vaikuttaa meihin. Jos emme suostu kuuntelemaan vastakkaisia näkökulmia, emme opi uutta.” Aina pitää olla avoimin mielin. Vaikka olisi ollut miten turhan tuntuinen VESO-koulutus edessä tai olisin ollut jossain aivan muualla kuin kouluympäristössä, saattaa saada loistavan idean tai hyvää materiaalia ajatuksilleen. Tällä asenteella keräilen asioita ja niistä ajan mittaan kiteytyy käytännön koulutoimintaa Alkuluokan Aakkosten tyyliin.
