Olen realisti oman muistini, opetuksen taidokkaan suunnittelun ja opetussuunnitelman täydellisen toteuttamisen suhteen. En pysty pitämään kaikkea mielessä. Jos teen muistilappuja tai kirjoitan merkintöjä, en pysty hallitsemaan niitä järjestelmällisesti koko lukuvuotta. Vaikka tekisin miten hyvät suunnitelmat, tulee aina muutoksia ja jossain kohdassa kiire. Oli opetussuunnitelma miten hyvä tahansa, ei se ikinä toteudu täydellisesti. Eikä sitä täydellistä opetussuunnitelmaakaan ole vielä tullut vastaan.
Silti olen sitä mieltä, että pystyn hyvin toteuttamaan sellaisen oppimisympäristön, jossa lapset oppivat. Toiminta ei ole täydellistä, mutta riittävän hyvää. Miten sitten oppimista voi tapahtua, kun muisti ja suunnittelu eivät aina toimi? Vastaus on rutiinit. Niin, ehkäpä se suunnittelu sittenkin toimii – jos osaa suunnitella toimivat rutiinit!
Oppimiseen tarvitaan harjoittelua, riittävän paljon toistoja. Siksi mietin ne asiat, joita lasten on tarkoitus oppia. Seuraavaksi ratkaisen, missä kohdassa koulupäivää on tilaisuus harjoitteluun. Joissain asioissa on viikoittain toistuva aika, milloin asiaa harjoitellaan. Joskus käytämme tiettyä kohtaa päivästä jaksomaisesti joka päivä. Kun taito on hallinnassa, vaihtuu tähän päivän kohtaan uusi juttu. Rutiinit ovat joskus ihan hassuja ja näyttävät sivusta katsojan silmin ihan järjettömiltä. Jossain vaiheessa vuotta teimme aina ruokailun jälkeen rusetin. Eihän se mitenkään liittynyt ruokailuun, mutta oli helppo toteuttaa siinä kohdassa päivää. Toistoja tuli, ja rusetit opittiin!
Meillä on Alkuluokassa paljon ”systeemejä”. Tämä varmistaa sen, että harjoitusta varmasti tulee. Kun on suunniteltu systeemi, ei tarvitse enää käyttää muistienergiaa, vaan homma menee omalla painollaan. Jos vaikkapa perjantait alkavat matematiikan tehotreenillä, osaavat lapsetkin sitä jo kysellä.
Kalenterihetki on yksi mainio rutiini. Käymme kalenterin läpi joka aamu. Vuoden mittaan opimme viikonpäivät, kuukaudet ja päivämäärän. Aina silloin tällöin mietimme, mikä onkaan seuraava päivä, kuukausi tai seuraava vuosi. Kuukauden vaihtuminen tehdään hiukan teatraalisesti. Sitä odotetaan, lasketaan päiviä, iloitaan uudesta kuukaudesta.
Vähitellen ajanhahmottaminen kehittyy ja opitaan seuraamaan ajankulkua. Kalenterihetki on hyvä tilaisuus ottaa jokin opittava asia mukaan. Kun käyttää pienen hetken joka päivä, taidot karttuvat kyllä. Tavallisimpia kalenterihetkeen liitettäviä asioita ovat sää ja päivämäärään liitettynä lukukäsite. Helposti mukaan saa myös esimerkiksi vieraan kielen tai liikunnan sisältöjä.
Tärkeä osa kalenterihetkeä on päivän ohjelman esittely. Siinä on monelle tukea tarvitsevalle lapselle arvokas hetki pystyä ennakoimaan tulevaa. Sopivasti ”mainostettuna” päivän ohjelma tuo kaikille positiivista odotusta päivään. Kaikenlaista kivaa on tiedossa!
Tänä vuonna jo hetken harkitsin, jos luopuisin päivittäisestä kalenterihetkestä. Luokkatilaamme käytetään muiden luokkien kielten tunneilla, ja siksi jopa kolmena päivänä viikossa olemme ensimmäiset tunnit muualla kuin omassa luokassa. Koska aina aikaisemmin on kalenteri rakennettu luokan seinälle, tuntui hankalalta. Ja jos päivä on jo lähes puolessa omaan luokkaan siirryttäessä, tuntui turhalta katsoa enää päivän ohjelmaa. Mutta opettajat ovat tunnetusti kekseliästä porukkaa! Ratkaisu löytyi!
Meillä on tänä vuonna ”mobiilikalenteri”. Kirpparilta joskus ostettuun pelialustaan kiinnitin kellot. Kellojen viereen saa näppärästi sinitarralla päivän ohjelmaa kuvaavat merkit sekä päivän tiedot. Kun siirrymme luokasta toiseen, kalenteri vain kainaloon ja menoksi! Ehkäpä jonain vuonna teenkin virtuaalikalenterin. Päivän ohjelma olisi näkyvissä älytaululla. Ulkoasu vaihtuu, mutta kalenterihetki pysyy!