Tämä tulee olemaan monella tavalla kummallinen syksy. Toisaalta olemme varautuneet koronatilanteeseen, mutta sitten taas emme kuitenkaan ole. Tuleeko toinen aalto? Mitä on uusi normaali? Miten täytyy varautua mahdolliseen etäopetukseen? Millaisia ohjeita koulut saavat?Jos jotain viime talvi opetti niin sen, että juuri mikään ei enää yllätä.

 

Kaikesta epävarmuudesta huolimatta pienet oppilaat ovat ansainneet turvallisen tuntuisen koulusyksyn. Monien muiden taitojen ohella pieni ripaus näyttelijän lahjoja ei ole opettajan työssä haitaksi. Vaikka itsellä olisikin tunne etteivät kaikki langat ihan ole käsissä, sitä ei kannata (aina) paljastaa lapsille! Ja eiköhän vanhemmillekin ole hyväksi luoda sellainen tunnelma, että homma on hanskassa. Paljastettakoon tässä, että olen joskus esittänyt tyynen rauhallista vanhemmille, jotta he voivat turvallisin mielin jättää aarteensa käsiini – vaikka ei ole välttämättä ollut kovinkaan suurta käsitystä, mitä seuraavana päivänä tapahtuu! (No, olen kyllä oikeasti huolehtinut lasten turvallisuudesta. Pikkuseikat sitten voivatkin olla joskus pahasti sekaisin…)

 

Ensimmäisinä päivinä aion pitää mielessä kolme tärkeänä pitämääni asiaa. Ihmisiin, tiloihin ja toimintaan tutustumisen. Lue lisää täältä: www.alkuluokanaakkoset.fi/koulu-alkaa/

 

Ensimmäinen koulupäivä tänä syksynä on tavallistakin jännittävämpi. Minulle koulu on uusi, en ole tavannut lapsia eivätkä lapset tietenkään ole päässeet viettämään keväällä tutustumispäivää. Pääsen uuteen luokkaani edellisenä päivänä – joten en itsekään ensimmäisenä päivänä osaa paikkoja tai tavaroita! Lasten vanhemmille yritän laittaa rauhoittavan tervehdysviestin: kyllä me huomisesta selvitään!

 

Koska kaikki on minullekin uutta, aion luottaa yksinkertaiseen ja selkeään. Ykkösasiana pidän tänä syksynä tutustumisen ihmisiin. Yritän jutella lapsille paljon, kysellä ja kertoa mukavalla tavalla. Tärkein tavoitteeni ensimmäisenä päivänä on saada kaikille lapsille sellainen olo, että kyllä tuo uusi ope on ihan hyvä tyyppi!

 

Tutustuminen ihmisiin

 

Minulla on tänä syksynä 11 oppilasta. Pieni porukka, mutta jos kaikki ovat lapselle uusia ihmisiä, on siinäkin runsaasti uusiin ihmisiin tutustumista. Näin pientä luokkaa minulla ei ole ollut ikinä, ja tässä on itselleni tärkeä asia: muistaa, että lapsille tämä on ehkä suurin ryhmä missä he ovat olleet. Iso näkökulmaero, missä minun tehtäväni on huomioida lapsen tilanne.

 

Aamulla aion olla lapsia vastassa pihalla. Suurin osa tulee koulukyydillä, mutta ehkä muutamia vanhemmat ovat tuomassa. Jutustelen mukavia, myös vanhemmille 🙂 Jännittäjiä auttaa usein se, että kerron minuakin jännittävän. Tämä pihahetki on tänä vuonna äärimmäisen tärkeä: enhän ole tavannut lapsia aikaisemmin.

 

Kun kaikki ovat tulleet, siirrymme sisälle. Tärkeitä askelmerkkejä ovat omat paikat: oma naulakkopaikka, oma pulpetti. Pienille on tärkeää todella konkreettisesti ja selkeästi näyttää, mihin laitetaan takki ja mihin kengät. Joku on saattanut jännittää juuri jotain tällaista aikuisen mielestä pikkuseikkaa. Kun aikuinen rauhallisesti ja selkeästi kertoo, miten pitää toimia, tuo se lapselle turvallisen tunteen. Jatkuvasti tietenkin korostetaan, että jos joku asia mietityttää, aina voi kysyä. Kaikki eivät aluksi uskalla kysyä, mutta aikuinen oppii kyllä tunnistamaan myös kysyvän katseen.

 

Oma pulpetti tai muu oma paikka on tärkeä ankkuripaikka ja turvasatama. Siitä aletaan tekemään heti omaa ja henkilökohtaista. Nimilaput olen jo laittanut pulpetille valmiiksi. Ensimmäisenä päivänä on tärkeä jakaa jotain tavaroita: kynä, kumi, piirustusvihko, aapinen. Niitä on mukava järjestää pulpettiin ja tehdä siitä omaa henkilökohtaista aluetta. Aina luokassa ei ole pulpetteja, mutta silloin olen järjestänyt omaksi paikaksi laatikon tai hyllyn. Jotain omaa pitää olla, vaikka yhdessä opettelemmekin toimimaan.

 

Ihan aluksi olen itse paljon äänessä. Kerron lyhyesti päivän ohjelman. Varsinaista kalenterihetkeä opettelemme viettämään tulevina päivinä, ekana päivänä ei kannata yrittää liian paljon keskittymistä vaativia juttuja. Jutustelen päivän ohjelmasta ja itsestäni. Jotain koulun tavoista. Sellaista, mikä rauhoittaa. Sellaista, mikä ei ole supertärkeää – ei haittaa, vaikka olisi liian jännittynyt muistaakseen.

 

Tavaroiden jakaminen sopii hyvin yhdeksi alkuhommaksi. Ensimmäisenä kynän tulevat hakemaan ne, joilla on punaista paidassa, seuraavaksi ne, jotka nukkuivat kesällä teltassa. Päästään liikkeelle, saadaan käsiin jotain hypisteltävää ja on hyvä syy toistella lasten nimiä. Myös jokin varsinainen nimileikki on hyvä ottaa ekana päivänä. Sama leikki muutamaan kertaan pitkin päivää. Silloin nimiä opitaan parhaiten ja tulee osaamisen tunnetta kaikille.

 

Tutustuminen tiloihin

 

Naulakkoon ja luokkaan on tutustuttu jo heti aamusta. Aamupäivän toimintatuokio on meillä klo 8.15-10.30, joten ehdimme aamussa paljon. Kun olemme luokassa katsoneet tavaroita ja tutustuneet toisiimme, on hyvä aika lähteä liikkeelle. Tänä vuonna en tunne itsekään koulua, joten aion luottaa lapsiin. Osalle lapsista koulu on tuttu, joten aion kysyä heiltä mitä tärkeitä paikkoja koulussa on ja sitten käymme yhdessä paikat katsomassa. Luulen, että kohteiksi tulee ruokala, vessat, liikuntasali.

  

Jos ollenkaan sää sallii, käymme katsomassa myös välituntipaikkoja, taksien lähtöpaikan ym. Jokaisen paikan yhteydessä pieni esittely, mitä siellä tehdään. Tässä välissä pidämme pienen välitunnin. Vaikka päivärakenne meneekin pitkän välitunnin mukaan, pidetään tietenkin taukoja tarpeen mukaan. Välituntialueen leikkipaikkoihin tutustuminenhan sitä paitsi kuuluu ensimmäisen päivän oppituokiosisältöihin!

 

Tutustuminen ryhmän tapoihin

 

Ryhmän tavoista opettelemme ekana päivänä vain muutaman. Sisälle tullessa pestään kädet, miten lähdetään ruokailuun ja kuinka siellä toimitaan, miten lähdetään kotiin. Luokassa opettelemme viittaamisen (siinähän ensimmäisinä päivinä lapset ovat hyvin skarppeina!)

  

Ruokailun jälkeen pidämme pitkän välitunnin ja opettelemme välitunnin sääntöjä. Aikuisten tehtävä on varmistaa, että kaikilla on kiva välitunti. Vaikka miten olisi mukava vaihtaa kesäkuulumisia opehuoneessa, sen aika ei ole nyt. Mielestäni aikuisia täytyy ensimmäisenä päivänä olla ulkona paljon.

 

Ruokailun jälkeen on vielä vähän aikaa jäljellä ja nyt on aika antaa jokin kirja – niitä lapset kuitenkin odottavat. Pieni tarina, kirjan selailua, laulu. Riippuen siitä, millaiset kirjat lapsille on varattu.

 

Kirja ja Muisteri lähtevät kotiin. Kotona kuitenkin kysytään, mitä siellä koulussa tehtiin. Ja lapsen on paljon helpompi kertoa, kun on jotain konkreettista mitä esitellä. Niinpä ensimmäiselle päivälle hyvä läksy on esitellä kotona uusia tavaroita.

 

Ensimmäisen päivän hommaksi sopii myös viirin koristelu. Samalla tulee opeteltua tarvikkeiden paikkoja luokassa ja opeteltua pikkuisen työskentelyä. Väritystehtävä on sellainen, että yleensä sen saavat kaikki onnistumaan – viiri voi olla myös yksivärinen 🙂 Viiripohjat ja paljon muutakin hyvää materiaalia löytyy Ryhmärengin sivuilta. Materiaalia saa käyttää ei-kaupallisiin tarkoituksiin kunhan mainitsee lähteen.

 Kivat viirit löytyvät täältä: https://ryhmarenki.fi/wp-content/uploads/2019/06/Lippusiima-iso-varitys-nimi.pdf

 

+ Lisähommaa

Heti alusta alkaen on hyvä miettiä jokin tapa, jolla lapset työllistää nopeasti ja helposti. Kun tapahtuu jotain yllättävää, mikä sitoo aikuisen kiinni. Joku tarvitsee laastarin, pitää vastata puhelimeen tai jotain muuta akuuttia tapahtuu. Itse käytän Tähtivihkoa: vihko, johon saa piirrellä ja kirjoitella mitä haluaa. Tämän otan käyttöön heti ensimmäisenä päivänä. Alkusyksyllä on nimittäin kaikkein hankalin saada hoidettua ne hetket, kun et pysty pitämään ryhmää itse hallinnassa. Kun tulee se puhelu joka on pakko hoitaa, sanot vain: “Ottakaa Tähtivihkot esiin”. Ja tilanne on edes teoriassa hallinnassa… Myös edellä mainittu viiri sopii hyvin lisähommaksi.

 

Päivät alkuluokassa ovat lyhyitä. Mutta kun lapset lähtevät kotiin, istuu opettaja hyvin mielellään hetkeksi kahvikupin ääreen. Tai sitten selvittää puhelimessa puuttuvaa taksikyytiä tai unohtunutta reppua 🙂 Joka tapauksessa varsinkin ensimmäisinä päivinä täytyy olla tuntosarvet herkkinä joka suuntaan, ja se uuvuttaa. Uuvuttaa, mutta ehdottomasti enemmän palkitsee. Joka vuosi jossain vaiheessa huomaan miettiväni, että niin vain tästäkin joukosta lapsia on muodostunut yhdessä toimiva mahtiryhmä. 

 

 

Mikä on Muisteri? Siitä lisää toisessa postauksessa.

 

 

 

 

 

 

Kuva ambermb Pixabaystä