Niin vain syysloma lähestyy. Tavalliseen tapaan syksy on mennyt yhdessä hujauksessa.

 

Olen jo pitkään jakanut lukuvuoden neljään osaan, ajatuksissani ja toiminnan suunnittelussa. Syysloma, joulu ja talviloma jakavat vuoden näppärästi neljään osaan. Viimeisen osan lopetan suurin piirtein vappuun. Kevään viimeiset viikot ovat oikeastaan vielä viides kokonaisuus, joka on varattu kertaamiselle ja kaikenlaisille erikoisemmille kevätjutuille.

 

Näihin neljään osaan liittyy jotain omaleimaista. Sellaista, mikä toistuu vuosittain yhdysluokan rytmissä vuosikellon tapaan. Jokainen jakso päättyy myös arviointiin, joka muodostuu lapsen itsearvioinnista ja opettajan raportista huoltajille. Myös vanhemmat pääsevät arvioinnissa kertomaan havaintojaan ja ajatuksiaan.

 

Ensimmäinen ”Alkuluokan kvartaali” muodostuu ajanjaksosta koulun aloituksen ja syysloman välillä. Punainen lanka on tutustuminen.

 

Yhdysluokassa tutustumisjakson tekee mukavaksi se, että porukasta on aina toisilleen tuttua porukkaa uusien tulokkaiden lisäksi. Jos ilmapiiri on hyvä ja toimiva, osaavat vanhat konkarit ottaa mukavalla tavalla uusia mukaan. Tutustuttaa ja neuvoa sopivasti huolehtien. Tämä rauhoittaa tunnelmaa ja tekee ryhmän dynamiikaltaan rauhallisemmaksi alusta alkaen. Yhdysluokka ajatellaan usein pakon sanelemana järjestelynä tai jopa säästötapana. Minun mielestäni yhdysluokassa on paljon arvokasta ja tavoiteltavaa, se ei todellakaan ole mikään välttämätön paha.

 

Vaikka osa lapsista on toisilleen tuttuja, on toki ryhmään tutustuminen alkusyksyn ykkösjuttuja. Ryhmäytymistä voi edesauttaa monilla järjestelyillä. Tutustumiseen kannattaa panostaa ja käyttää aikaa nimien opetteluun, toisiin tutustumiseen ja yhdessä leikkimiseen. Tähän käytetty aika tulee kyllä hyötynä myöhemmin takaisin. Yleensä mitä paremmin lapset tuntevat toisensa ja tuntevat oman ryhmän tärkeäksi, sitä vähemmän on kiistoja tai harmeja selvitettävänä. Jatkossa myös yhdessä oppiminen sujuu jouhevasti.

 

Ihmisiin tutustumisen lisäksi iso osa ensimmäisestä jaksosta kuluu luokan tapojen opettelussa. Alussa asiat vievät paljon aikaa, kun täytyy ohjata kädestä pitäen toimintatavoissa. Opetella tavaroiden paikkoja ja harjoitella käyttämään välineitä. Välillä tuntuu raskaalta, kun ensin annat yhteisen ohjeen ja sen jälkeen neuvot saman asian lähes jokaiselle yksilöllisesti.

 

Mutta rutiinit kannattelevat! Syysloman lähestyessä alkaa entistä useammin tulla helmihetkiä. Käytän esimerkiksi kirjaimen opettelussa samoja rutiineja, jotka toistuvat samanlaisena joka viikko. Ja kyllä vain! Tulee hetkiä, kun kaikki sujuu. Lapset tietävät, mitä tehdä ja pystyvät ainakin pienen hetken keskittymään hienosti toimintaan. Pienet oppilaat ovat siinä mielessä opettajan ilo, että useimmat nauttivat suunnattomasti kun huomaavat pystyvänsä ihan itse toimimaan ohjeen mukaan. Toki monilla on haasteita, mutta tavoitteita ja olosuhteita sopiviksi muokkaamalla onnistumisia tapahtuu.

 

Syyslomaa ennen luokan rutiinit on ainakin suurin piirtein opittu. Vähitellen aletaan päästä alkuhankaluuksien jälkeen täyteen työnteon vauhtiin. Aikuisilla alkaa olla tukea tarvitsevat lapset hyvin selvillä. Osan kohdalla on jo suunnitelma, mitä apua ja mistä etsitään.

 

Syysloma on loistokeksintö! Juuri hyvä aika hengähtää, sekä aikuisille että lapsille. Joku viisas pedagogi vuosia sitten sanoi, miten lapsi on kuin vanhan ajan kello. Jatkuvasti ei voi vain vetää kelloa, sen täytyy antaa myös käydä. Tästä todisteena pidän sitä, että aina joku on oppinut lomalla lukemaan 🙂

Toinen alkuluokkavuoden “kvartaali” ajoittuu syysloman ja joulun väliin. Tämä jakso on opittujen toimintatapojen ja vauhdikkaan perusasioiden oppimisen aikaa.

 

 

 

 

 

 

Kuvat Joona Kotilainen ja Harri Säynevirta kuviasuomesta.fi