+1 -kvartaali, tai millä nimellä tätä nyt kutsuisi. Kouluvuosi jakautuu mielestäni näppärästi neljään selkeään osaan. Syyslukukaudella näitä on kaksi, toinen ennen ja toinen jälkeen syysloman. Kevätlukukaudella on toiset kaksi, toinen ennen talvilomaa ja toinen talvilomasta vappuun asti.
En ole halunnut ottaa neljänteen osaan mukaan toukokuuta, vaan olen rauhoittanut toukokuun omaksi kokonaisuudeksi. Toukokuuhun jää paljon tekemistä ja puuhaa ihan omana jaksonaan. Loppukevättä rauhoittaa mukavasti, kun kouluvuoden tavalliset asiat on jaettu neljään aikaisempaan jaksoon.
Tavallisen & vaihtelevan sopiva yhdistelmä
Toukokuussa tietenkin luetaan, kirjoitetaan, lasketaan ja tehdään kaikkea muuta tavallista kouluhommaa. Taitoja varmistellaan, ehkä jotain syystä tai toisesta välistä jäänyttä asiaa vielä opetellaankin. Mutta kun pakolliset jutut on tehty jo aiemmin, saadaan toukokuulle väljyyttä. Toukokuussa on paljon kaikenlaista poikkeusohjelmaa, mikä kyllä täyttää päiviä.
Tavallisia kouluhommia siis tehdään toukokuussa, ja toivottavasti hyvällä rutiinilla. Monien jaksaminen alkaa olla vähän koetuksella vuoden loppumetreillä. Lisäksi monenlaiset poikkeavat ohjelmat saattavat tehdä kouluviikoista aika risaisia. Kaikille tämä ei sovi, vaan saattaa aiheuttaa stressiä, väsymystä, levottomuutta. Olen usein kuullut toukokuun loppupuolella, että ette kai te enää tee tehtäviä tai lue kirjoja. Ehdottomasti teemme! Tutulla tekemisellä saattaa olla iso rauhoittava vaikutus. Vaikka poikkeava ohjelma olisi miten hauskaa, voi se olla myös kuormittavaa. Siksi voi olla helpotus rauhoittua oman tutun matematiikan kirjan ääreen välillä, tai tekemään ihan pelkkää käsialaharjoitusta. Sopivassa määrin vaihtelevaa, sopivassa määrin tuttua ja tavallista. Näistä muodostuu hyvä toukokuu!
Toukokuussa lopetellaan lukuvuotta ja valmistaudutaan seuraavaan. Tiedossa saattaa olla suuria muutoksia. Luokkamuutoksia, ryhmän aikuisten vaihtumista, uusia lapsia. Tämä kaikki kiinnostaa, jännittää ja tarvitsee valmistautumista. Alkuluokassa uusien eskareiden ja muiden uusien lasten vastaanottaminen ovat isoja asioita.
Toukokuuhun kuuluvat – ainakin tavallisina vuosina – retket ja juhlat. Koululla voi olla myös yhteistyötahoja, jotka haluavat huomioida kouluvuoden loppumista. Jos mahdollista, yritän jakaa näitä asioita tasaisesti ja mielellään järjestää osan poikkeustapahtumista jo ennen toukokuuta. Vaikka vaihteleva ohjelma on yleensä kivaa ja virkistävää, liika on liikaa.
Kokeneet opettajat kertovat usein lukukausien viimeisten päivien katastrofeista. Eikä ole mielestäni yhtään sattumaa, että juuri näinä viimeisinä päivinä sattuu ja tapahtuu. Kun onnistuu järjestämään sopivassa suhteessa tavallista ja tylsää (kyllä, tässä kohdassa tylsyys voi olla oikein positiivinen asia) sekä vaihtelevaa ja hauskaa, tulee lukuvuoden lopusta kaikille mukava. Ei kaikelta stressiltä ja kiireeltä ikinä vältytä, mutta riittävän siedettävän pystyy järjestämään kyllä.
Joskus on jollekin kivalle sanottava kohteliaasti mutta napakasti kiitos ei. Menee liian levottomaksi, jos viikossa lähes joka päivä ollaan menossa johonkin tai ottamassa vastaan vieraita. Usein lapset, joilla on erityistarpeita tai haasteita, reagoivat voimakkaimmin poikkeustilanteisiin ja kuormitusta tulee liikaa. Muistan monia kertoja, että lapsen haasteen kanssa on pärjätty jo oikein hyvin, mutta sitten tulee toukokuu: tuntuu, kuin olisi otettu kehityksessä monta kuukautta takapakkia. Eikä kyse ehkä ole mistään muusta kuin väsymyksestä, stressistä ja liian suurista vaatimuksista. On viisautta rauhoittaa toukokuuta.
Koulun aikuisten toukokuu
Se, että lähdetään retkelle, mennään kevätkirkkoon tai koululle tulee vieraita, saattaa kuulostaa kouluarkea tuntemattoman mielestä isolta helpotukselta. Koulun aikuisten ei ehkä tarvitse ollenkaan suunnitella ohjelmaa. Miten helppoa kun sen tekee joku muu! Ohjelman suhteen onkin näin, mutta helppoa aikaa nämä poikkeuspäivät eivät ole aikuisille. On paljon huomioon otettavia asioita ja tarvitaan ennakointia, että kaikilla on mukavaa, kaikki jaksavat ja asiat sujuvat.
Tällaiset päivät ovat näennäisen helppoja, todellisuus jotain ihan muuta. Useana vuonna on vastaan tullut toukokuussa lisähaasteena määräaikaisten ohjaajien vapaapäivät. Paperilla näyttää ehkä siltä, että on helppo ottaa ohjaaja pois ulkoilupäivän, juhlan tai kevätkirkon ajaksi. Niin. Yleensä tukea tarvitseville lapsille nämä ovat hankalia tilanteita, kun ympäristö vaihtuu ja tarvitaankin uusia toimintatapoja. Ja sitten näitä normaalia vaativampia päiviä tehdään tavallista pienemmällä aikuisporukalla…
Lähes joka kevät on samanlaiset tunnelmat. Toisaalta toivoisi, että olisipa jo kesä. Mutta toisaalta kauhistuttaa, miten nopeasti on jo kesä! Toukokuuhun liittyy väsymystä, myös aikuisilla. Edellä olen puhunut poikkeuspäivistä lasten näkökulmasta. Aikuisilla näiden lisäksi viimeisiin viikkoihin liittyy paljon tulevan syksyn suunnittelua sekä isona tehtäväkokonaisuutena arvioinnit. Päivät ovat pitkiä ja täysiä, kyllä lomaa jo odottaa. Mutta kolikon toinen puoli on se, että aikaa on vähän. En muista ikinä olleen sellaista kouluvuoden loppua, että tekeminen loppuisi kesken. Koulu loppuu, oli valmista tai ei. Ja tämä ajan loppuminen ahdistaa myös.
Opettajien kevätstressiin ja kiireen tuomaan ahdistukseen on hyvä neuvo muistaa, että kouluvuoden on oltava riittävän hyvä. Sen ei tarvitse olla täydellinen. On loppujen lopuksi vain vähän asioita, jotka on ihan pakko tehdä nyt. Alkuopetuksen lapsilla on vuosia aikaa oppia, ei kaikkea tarvitse tehdä juuri tänä vuonna. Keskeneräisyyden sietäminenkin sopivassa kohdassa on hyve. Ei ekaluokkalaisten kevätjuhlaesityksen tarvitse olla mieletön spektaakkeli. Kevätretkestä voi tehdä ikimuistoisen jokin mitättömän pieni, suunnittelematon juttu. Ai ei osattu kevätkirkon virsiä? No mitäpä siitä, kuunneltiin hienosti 🙂
Yhteisen kouluvuoden ”tilinpäätös”
Toukokuusta tulee mukava ja muistorikas lukuvuoden päätös, kun tekee hyvät etukäteissuunnitelmat ja suhtautuu asioihin sopivan rennosti. Monia lukuvuoden mittaisia rutiineja ja pitkän aikaa mukana olleita projekteja pystyy kivasti kokoamaan yhteen kouluvuoden lopussa. Niiden tarkoitus kristallisoituu ja niistä tulee kivoja muistoja. Tällaisia juttuja tänä vuonna luokassamme ovat vaikkapa Lukulohikäärmeen suomujen purkaminen, kotiseutuaiheen kokoaminen ja odottelukäsityön Solmupään viimeistely. Toukokuussa ihmetellään moneen kertaan, miten pienestä joku juttu alkoi, ja miten iso ja hieno siitä on tullut!
Toukokuu on Alkuluokkavuoden ”tilinpäätöksen” aikaa. Mukana on aina enemmän tai vähemmän haikeutta. Paitsi kouluvuoden hyvästely, on edessä myös osan lapsista hyvästely. Joka ikinen kerta tähän ”tilinpäätökseen” liittyy valtavasti ylpeyttä. Miten paljon on opittu, kehitytty, eletty elämää yhdessä.
Kuvat Bruno/Germany ja Achim Mandler Pixapaystä.